Suomeksi

Joo, kiitos kannustuksesta. Täytyy päivitellä kuulumisia kun päivitettävää on. Viikko tässä nyt olisi saikkua ja 4 viikkoa sen jälkeen lomaa. Meni vaan vähän lomasuunnitelmat uusiksi, kun ei tämän kanssa kauheesti voi reissulle lähteä.
Tsemppiä myös sinnekin, eiköhän nämä joskus tule kuntoon.
 
Uusi uhri ilmottautuu!
Tää perhanan vaiva on kyllä mun tapauksessa laittanu elämän ihan ympäri. Oon siis vasta parikymppinen nainen ja nyt ois se hetki tehdä elämässä kaikkea uutta... Nooh, mun tarina: ehdin olla au pairina 3kk kun huomasin tän patin perseessä, eihän se auttanu ku tulla takas kotiin. Tää välillä eritteli, kuivui ja eritteli jne. Tk lääkäri sit vaan pikkasen "leikkas" (en ees tiedä mitä teki tarkalleen), epäili vaan paiseeks. Noh pari päivää kun tikit lähti niin kipeyty ihan sikana, alko pakkaamaan verta ja oli tosi kipee pallo. Siitäpä se sit yks aamu repes auki, eiku hoitsulle jotka vaan tunki sorbactia ja aatteli kai sillä menevän ohi. Ei tunnu kauheesti olevan tuolla tietoa tästä, lääkärin mukaan pitäis mennä protokollan mukaan ja about 2 kk jälkeen vasta kirjoittaa lähete. Yli kk äiti hoiteli tätä päivittäin ja siinä hiljakseen tää syveni. Kerran sit onneks ylilääkäri sattui paikalle ja määräs tehdä lähetteen heti ja laittaa kiireellisyyttä.

Eipä kuulunu keskussairaalalta, olisin odotellu sen 3 kk ellen olis soitellu sinne ja kyselly mikä homma. Kappas vaan kun pari päivää ennen aikaa onkalo vetäs kiinni välistä ja kirurgin mukaan leikkaus ei ois hyödyttäny mitään, vakuutteli vielä ettei se siellä itsekseen syvene (just joo) ja että osa kuivuu pois. Tuosta on noin 2 kk ja kuinkas ollakkaan eilen alkoi taas sattumaan kunnolla, illalla sattui niin paljon että oli pakko vaan olla yhdessä asennossa kun yritin saada unta. Aamulla kokeilin ja aivan valtava pallura, äitin mukaan paljon suurempi kuin viimeks, se on taas pakkautunu verta täyteen. Eikun huomenna tk:lle, jospa ne puhkaisis niin sais tän paineen pois :( Toivon mukaan saisin heti uuden lähetteen, jos nyt kirurgi ei aio tehdä mitään niin ei hyvä heilu! Sinneppä menikin sit kokonaan loppukesän suunnitelmat, enpä taida päästä uimaankaan enää näillä helteillä Sori sekavasta selityksestä ja kielestä, pää ei toimi enää! Hirvittää jo valmiiks kun oon lueskellu teidän viestejä jonkin aikaa :oops:

Miten teillä muilla menee henkisellä puolella? Mä oon jo muutenkin "haavakammoinen" tähän päälle että :D Välillä alkaa oikeasti pelätä oman mielenterveyden puolesta, tosi rankka vaiva henkisesti tämä! Olisikin vain tämä, koira on lopetusuhan alla, äitini menossa leikkaukseen syöpäepäilyn takia ja monet muut jutut :( Mut hei kiva jos edes joku jaksoi lukea tämän, tuntui vain että pää poksahtaa jos en johonkin saa oksennettua kaikkea ulos!
 
Raidatonseepra, ikävä että olet täällä :( Sinuna soittaisin sairaalaan ja vaatisin pikaista aikaa gastrokirurgille (näin loma-aikaan voi olla kyllä vaikeaa). Samassakin sairaalassa voi olla todella erilaista tietoa tän sairauden hoidosta. Mulle eka lääkäri (konsultoiden vanhempaa) sanoi, että ei kannata tehdä mitään. Onneksi satuin puhumaan myöhemmin hoitajan kanssa, jonka miehellä oli sama vaiva. Hän lupasi näyttää mun tiedot vielä yhdelle gastrolle, joka olikin expertti ja sitten alkoi tapahtumaan. Magneetti, jonka tiedoilla 2 leikkausta ja nyt olen ollut (ainakin toistaiseksi) yli puoli vuotta terve. Tämä gastro sanoi, että fistelistä ei IKINÄ parane ilman leikkausta, koska se bakteerin tuhoama kudos "syö" itseään, varsinkin jos on suoliyhteys. Mikään megahoppu leikkauksilla ei ole, mutta kunnallisen kautta kannattaa olla ajoissa liikkeellä, koska jonotus lääkärille /leikkaukseen voi kestää hoitotakuun puitteissa sen 6 kk.

Mulla pää kesti ihan hyvin, koska olin hoitojen aikana työtön, joten ei tarvinnut stressata kuntoutumisesta ja koska mulla on itsellä ollut syöpä, niin tieto siitä ettei tämä vaiva ole kuolemaksi (vaikka ikävä onkin) helpotti. Yritä vaan ajatella, että kaikki tästä joskus paranee, toisilla voi ottaa paljon kauemmin, toisilla vähemmän aikaa. Itse olen 50v. , joten vaivat tavallaan jo kuuluu elämään, teille nuoremmille ymmärrän tän olevan vaikeampaa kun on opiskelut, parisuhde yms. vielä hakusessa.

Mulla on myös iäkäs koira, joten tieto siitä, että koirasta voi joutua luopumaan on kova paikka. Ikävä kuulla, että sulla on niin paljon nyt negatiivista elämässä. Mutta kyllä sä pärjäät, ole jämäkkänä vaatimassa itselles hoitoa ja muut jutut käsittelet asia kerrallaan.

PS. mulle gastro sanoi, että leikkauksen jälkeen isosta avohaavasta huolimatta olisi saanut uida, koska ne suolesta tulevat pöpöt on likaisempia kuin järvivesi, joten go for it ;)
 
Tsemppiä täältäkin raidatonseepra! Jos olisin sinä, menisin yksityiselle gastrokirurgille joka olisi vanhempi ja kokeneempi ja hän varmasti laittaisi kiireellisen lähetteen sairaalaan ja siellä pääsisit magneettiin. Toinen vaihtoehto on terkkarista pyytää lähete sairaalan päivystykseen jossa tapaat gastrokirurgin. Ei vaan anna terkkarissa kenenkään tehdä mitään ja vaatia sairaalan lähetettä koska tilanne uusii ja tulee pahempana. Joillakin tulehdusarvotkin ampuvat taivaan tuuliin näissä ja vaatii avauksen leikkaussalissa jossa potilas nukutettuna.
Itse aiemmin kirjoitinkin, että hain ihan yksityiseltä psykiatrilta apua tilanteeseen, toki olen päässyt myös terkkarin psyk.sairaanhoitajallekin, joka on nyt vähän sitä sun tätä, mutta nyt sain lähetteen pitkäkestoiseen terapiaan.
Parisuhteeni on vielä ns. tuore ~5vuotta, vaikka uhan aikuisia ollaankin, jokaisen leikkauksen jälkeen on yhdyntäkielto ja tosiaan kaikki liikkumisesta työelämään ja yleensäkin elämän suunnitteluun on mennyt uusiksi.
Yritä uskoa, että kaikki järjestyy paremmin päin, ja tosiaan se ettei tämä kuolemaksi ole, helpottaa. Mutta, silti tämä on ihan omanlaisensa piina, josta ei nyt kaikille halua puhua, eikä se kuitenkaan näy päällepäin... tsemppiä <3
 
Oi, ihana että teitä on täällä! Oon ensimmäinen mun tuttavapiirissä jolla on tämä vaiva. Tän päivän oon vaan kiskonu buranaa naamaan ja huomenna soitan terveyskeskukseen. Pakko tunnustaa, että en edes tiedä mitä gastrokirurgi tarkoittaa:oops: Oon siis tosi huono näissä asioissa, tiedän vaan että yksityiset on tosi kalliita, joten en oo perillä miten mun tulis toimia. Asun maalla ja välimatkatkin on pitkät, etten edes pääse ihan noin vain käymään näyttämässä tätä :/

Varmaan huomenna heti soittelemaan terkkarille, tää on niin pinkee veripallo et saavat kyllä luvan puhkasta tän, ja siitähän päästäänkin taas tähän jokapäiväiseen sorbact-hoitoon. Pelottaa kyllä miten iso onkalo sieltä tulekaan esiin...

Viimeksi se kirurgi oli tosiaan tosi nuoren näköinen ja kieltämättä kyseistin mielessäni ammattitaitoaan :))). Turhauttaa kun julkisella pyörät liikkuu niin hitaasti! Viimeksi kun sain lähetteen niin viis kiireellisyysluokasta, sairaalan päässä se vaihdettiin kiireettömäksi. Hyvähän siellä on myhäillä ja laittaa aika 3kk päähän kun heillä ei ole kirjaimellisesti perse auki. Jos nyt huomenna saan lähetteen niin pelottaa jo valmiiksi et tää kerta menee samalla tavalla:( Joku ainakin sanoi että pitää aina mennä oman kunnan tk:n kautta ettei voi suoraan soittaa sairaalaan(?)

Ehkä nyt tän myötä toinen välivuosi ei olekaan niin paha. Olisin halunnut muuttaa mutta tämä pirulainen nyt sotkee kyllä koko pakan kun tuo hoitaminen ei itsekseen onnistu. Ootteko te käyny sairaalalla hoidattaa vai joku kotona?
 
Gaatrokirurgi tai gastroenterologi on lääkäri, joka on erikoistunut ruuansulatuskärjestelmän ja yleensäkin siihen liittyvien ongelmien kirurgiseen hoitoon.
Sun täytyy nyt vaan opetella vaatimaan hyvää ja nopeaa hoitoa ;)
Olisi todella tarpeellista tehdä mri kuvaus, jotta näkisi onko se vaan paikallinen paise vai löytyykö jotai käytäviä eli yhteyttä esimerkiksi suoleen. Joskus se voi olla jotain muutakin ja siksi olisikin tärkeää että tiedetään varmasti mitä hoidetaan. Lisäksi perusverikokeet pitäisi tarkastaa.
Tärkeää olisi myös että avaus tehdään nukutuksessa jottei sinun tarvitsisi kärsiä, se saataisiin kunnolla puhdistettua ja tutkittua. Lisäksi eritteestä pitäisi ottaa bakteeriviljelyt.

Yksityinen on kallis, kyllä yleensä erikoislääkäri 100-200€ välillä kertaluontoisesti, mutta heiltä voi aina pyytää lähetteen kunnalaiselle puolelle, ettei uudelleen joudu menemään yksityisellle.

Kuten tuolla jo aiemminkin on ollut puhetta, ei avaaminen ja se sorbact hoito paranna sitä kuin väliaikaisesti, jos se on tällainen perianaali fisteli/abscessi diagnoosi, vaan se tulee yhä uudelleen ja uudelleen kunnes hoidetaan oikein (mri kuvaus, yleensä seton langat ja sitten vaativa sulkuleikkaus).
Joten pysy kovana ja etsi apua itsellesi! Tsemppiä kovasti <3
 
Huoh, sain aamulla hoitsulle ajan. Se vaan vilkas ja eikun myöhemmin iltapäivällä uusiks lääkärin pakeille. Tällä kertaa täynnä mätää, ilmankos yölläkin heräsin kipuun :/ Siellä on nyt tk täynnä kesäsijaisia, onkohan siinä vaikutusta miten ne antaa lähetteen? Jos edes antaa... Viimeksi tää oli about 3cm syvä , pelottaa mitä sieltä nyt paljastuukaan alta. Mutta siis onko tää avaus sitä, että vaan paikkoja putsataan muttei se mitenkään ”paranna” tätä? Ymmärtääkseni tää paranee vaan kun se shitti kudos kouhastaan pois(?).
Täällä on kyllä hidasta toiminta. Jos joku tietää Joensuusta näistä tietävän niin saa ilmiantaa!

Fiilis sitä luokkaa, että jos tulee taas nuori kirurgi nillittämään (jos saisin ajan joskus) ettei tehdä mitään eikä tämä kasva, niin lähetän hänelle paskaa paketissa kera kauniiden sanojen :wigglebum: Kaikista eniten turhauttaa tämä kun ei oteta tosissaan ja asiat junnaa paikallaan! Jos ois rahaa kun roskaa niin en varmaan jäisi odottelemaan tän vaivan kanssa vaan kiiruhtaisin kuin pyörremyrsky yksityiselle:D Kyllä tässä niin haluis vaan voida elää normaalia nuoren elämää :(

Huh, onneksi tää palsta on olemassa, tuntuu että täältä saa paremmin tietoa ja vertaistuki helpottaa kummasti. Kiitti tsempeistä!:)
 
Kyllähän se niin on että kaikki shaiba sieltä pois pitää saada ennen kuin paraneminen on mahdollista. Ja jos on suoliyhteys, niin silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin leikkaushoito.
Tää vaiva vaatii kyllä melkolailla henkistä kestämistä. Viime viikkoisen leikkauksen jälkeen olin kyllä aika ajoin niin maassa, mutta onneksi läheisten kanssa puhuminen auttaa, niin nyt jo taas tuntuu paremmalta.
Toivottavasti saat apua nopeasti. Mullakin ensivaivoista siihen kun pääsin operaatioon meni vuosi, työterveyslääkäri kirjoitti kyllä heti lähetteen keskussairaalaan, mutta siellä kuitenkin todettiin ettei tarvi leikata. Onneksi työterveyslääkäri tiedosti tilanteen ja sanoi että käy joka kuukausi näyttäytymässä ja sitten jossain kohtaa totesi että laittaa uuden lähetteen sairaalaan. Sitten pääsinkin ns. varotoimena MRI:hin, jossa suoliyhteys todettiin ja sitten pääsinkin varsin lyhyellä varoitusajalla leikkaukseen.
 
Noniin, kotona taas. Mätää lähti mukavasti ja käytävä on syventynyt viime näkemän. Yllätys yllätys, jälleen sorbact-hoito! Sain olla vapaa jopa huimat vajaa 2 kk ja tässä sitä ollaan taas samassa paskassa.

Heitin juttua leikkauksesta ilmoille, mutta tääkään lääkäri ei innostunut asiasta. Pähkinä tässä kuulemma on se, että kun tää onkalo ei ole parantunut, niin parantuuko sittenkään jos leikataan iso pala pois (no eikös tähän ole syynä onkalon oma bakteerikanta?). Sanoi laittavansa tiedustelun kirurgeille, että miten tässä nyt edetään. Vitutus on suunnaton, sinne haihtui kaikki suunnitelmat kuin pieru saharaan. Eikun sorbactia siis tilaukseen! Tulee kyllä kalliiks tää hoito :eek:
Voisin käydä tuolla hoidatuttamassa tätä, mutta matkaa on 20km/suunta, plus hoito olisi aina aamuisin. Miten mä käyn suihkussakaan kun nää suojalaput on niin huonoja ettei ne pysy yhtään, peseydyn siis aina iltaisin. Äitini on siis lähihoitaja ja hoitanut aiemmin tätä, aiemmin oli fine että äiti hoiti, mutta nyt tuo hoitsu sanoi että pitäisi käydä tuolla ainakin kolmen päivän välein.
Toi lääkäri nappas tästä päältä jotain huonoa ihoa, ihanasti särkee nyt ja tunnen miten lappu on märkä verestä, yyhh en tykkää :(
 
Hei kaikille!

Toukokuussa 2016 sain tämän karmean vaivan, joka puhkaistiin terveystalolla ja sorbactilla täyteltiin, kunnes oli kiinni. Kokemus oli tähänastisen elämän kamalin, en ole ikinä tuntenut mitään niin hirveää kipua kun silloin, kun paise avattiin ja toisella kertaa kun jouduin sairaalaan näytille ja nuori kirurgi tökki avonaista ja tulehtunutta haavaa ilman puudutteita.

Tästä kokemusta jäi suorastaan traumat enkä nyt valitettavasti yhtään liiottele. Vaiva ei ole uusiutunut sen jälkeen ja saan ilmeisesti olla hyvin onnellinen siitä, mutta tämä vaiva ja huoli ei mielestä poistu edes kahden vuoden jälkeen. Pelkään istua, pelkään jokaista tuntemusta takapuolella, en uskalla kuvitellakaan lähteä esim. telttailemaan, koska en pääse pesemään haavakohtaa ja desinfiointiaine ja vanulaput kulkee koko ajan pakkomielteisesti mukana.

Häntäluun tienoilla, nään kaksi pientä nuppineulan pään kokoista pistettä. Kävin vuosi sitten yksityisellä gastrolla ja hän katsoi ja sanoi että voi olla, että ”reijät” ovat vaan pinnallisia koska eivät esim. eritä mitään. Tätä sivustoa lukiessa kuitenkin epäilen, että mitä ihmettä ne ovat ja voiko ne tehdä onkaloita, suoleen asti? vaikka tulehduksia ei olekaan ollut. Kävin eilen muissa asioissa lääkärissä ja kysyin tätä ja yleislääkäri sanoi, että ei pitäisi, kunpesut ja hygienia kun kunnossa.

Kysymys kuuluukin, mitä te olette mieltä, vaikka nyt lääkäreitä ette ehkä olekaan? Ja voisiko joku kertoa, onko sinus pilonidalis (mikä minulla, yksi ainut paise siis) sama kuin fisteli?

Tämä vaiva on henkisssti niin raskas ja tuntuu, että tää pyörii mielessä KOKO AJAN. Olen 23 vuotias nuori nainen ja niin kiusallinen vaiva. Löydän itseni täältä palstalta tietyn väliajoin ja valitettavasti en koe tätä helpotukseksi vaan ahdistukseksi millaisia kohtaloita tämä aiheuttaa monelle...
 
Moikka pelkopeppu!
Ymmärrän täysin tuon traumatisoitumisesi. Itsellä sama tilanne, että ronkkimiset on jääneet ikuisesti mieleen ja lisää tulossa. Valitettavasti harva lääkäri ymmärtää millaista on potilaana ja etenkin kun intiimialueita kaivellaan. Itse olen nyt oppinut jo sanomaan että paljon puudutegeeliä kehiin ja mitään ei saa tehdä sanomatta ennen kuin tapahtuu ja vauhti on sitten erittäin hidasta! Näin olen nyt saanut vähän parempaa käsittelyä.
Ymmärtääkseni sinus pilonidalis tekee harvemmin fisteleitä toisin kuin ainakin itseäni piinaava perianaali abscessi joka siis asuu peräaukon sisäpuolella, suolessa ja ympäröivissä kudoksissa ja on nimenomaan taipuvainen tekemään näitä käytäviä.
Koita opetella nauttimaan terveistä päivistäsi ja ehkä jollakin ammatti-ihmisen luona jutteleminen (jos löytää jonkun itselleen sopivan) voisi auttaa sinua eteenpäin vaikka ei unohtaa voikkaan. Terkkarin psyksairaanhoitajat ovat ainakin ilmaisia. Voihan kuitenkin olla, ettet enää koskaan sairastu akuutisti ja vuodet kuluvat murehtimiseen. Enkä tarkoita tällä nyt sitä että tätä olisi helppo unohtaa, itse olen aivan neuroottinen myös ja varmasti jäänkin sellaiseksi, mutta puhuminen voisi auttaa? Ja täältäkin toki saa tule omille ajatuksilleen <3
Tsemppiä kovasti sinulle.
 
Ikävä huomata, että tänne lipuu lisää porukkaa. Pelkopeppu, niin tiedän ton tunteen, mullakin sen 2kk ajan pyöri mielessä, että milloin tää uusii ja rumba lähtee alusta jne, mutta koita olla miettimättä asiaa ja nauttia terveistä päivistä! Murehditaan sitten jos sellainen aika tulee.

Update omasta tilasta: Tällä kertaa onkalo on tosi kipee ja kyyneleet saa silmiin jo silloin jos vaate osuu reunaan. Noh, tossa viitisen minuuttia sitten kävin keittiössä, siellähän oli sotelta tullut kirje. Ajattelin, että lasku lääkäriltä mutta BOOM, kirurgian puolelle aika 10. pvä ensi kuuta ja paprussa luki leikkauksen suunnittelu. Apua, tästä se sit kai lähtee. Tavallaan tuli helpotus, että vihdoin tää otetaan tosissaan, mutta toisaalta pelkään miten se haava paranee, montako kertaa tätä joudutaan vielä operoimaan jne. Netistä olen löytänyt yhden aioan tapauksen jossa haava parani hyvin eikä ole uusinut, kaikki muut sitten ovatkin tapelleet kauan :(

Apua, nyt tuntuu et pää on ihan sumussa. Tätähän mä oon jankannut, mutta nyt kun se onkin kohdalla niin jännittää. Reilu pari viikkoa tohon aikaan ja sitten kuinka kauan nyt ikinä meneekään leikkausaikaan. Jospa siellä on tällä kertaa ollut joku asiansa osaava kirurgi, jäi vähän kakan maku viimeisestä. Nytpä alkoi tapahtumaan, kiitti maanantain topakalle lääkärille joka laittoi asiaa eteenpäin. Apua :eek:

P.S Onko kukaan teistä käynyt poistamassa karvoitusta pepun alueelta laserilla? Mä oon suvun kummajainen joka on perinyt apinan karvoituksen, ja viimeksi kirurgi sanoi, että sen tuen siihen saa jos joutuu leikkaamaan. Kellään hajua paljon se tuki voisi olla?
 
Hei Kaikille,

haluaisin kuulla täältä seuraavia kokemuksia, liittyen peräaukon fistelliin. Millä leikkaustyypillä on leikauttu ja miten onnistunut tai ongelmia ja onko uusiutunut ? (Esim. koska leikattu, missä, kauan oli terve ja jos ei uusiutuko milloin ?)

1. Liukuläppäleikkaus
2. LIFT-leikkaus
3. Laser-leikkaus (Tämä tosin niin uusi, että en usko kellään on mennyt aikaa 1-2V leikkauksesta ?) - http://www.grexmedical.fi/static/pdf/FiLaC-Proctology_FI_20170904_Lo2.pdf

Sitten faktaa omalta kohdaltani ja oma kertomus lopuksi kaikille. Nämä eivät ole missään järjestyksessä, mutta omakohtaisia kokemuksia ja toteamuksia joiden kanssa olen paininut pidemmän aikaa:

- Käy vain erikoislääkärin luona jos mahdollista (Gastrokirurgi), muut eivät tiedä kuin yleisesti paiseen ja pitää "puhkaista". Kainalossa myös totella yleinen vaiva.
- Magneettikuva (Tästä selviää fistelli kanavan suunta ja syvyys)
- Johtuu aina suolistosta, joka lävistää sulkijalihaksen ja muodostuu pinnalliseksi paiseeksi (Mätä tai veri siis hakeutuu pois, eikä muuta reittiä ole pois). Tätä oli itse epäillyt jo pitkään ja pähkäillyt miten on mahdollista ulkoapäin mennä sisälle päin. Sain tänään vahvistuksen Gastrokirurgin suusta, että suolistosta lähtee (onko krooninen suolisto, tietty ruokavalio, ripulia/löysää paskaa).
- Itselläni on todella herkkä vatsa, eli tietty ruoka aiheuttaa vastapolttoa ja ripulia (esim. Rasva/Kahvi/Tuliset mausteet) sekä pahimpana tressiä ja jännitys. (Vältä!)
- Paskin aika hakeutua kesällä leikkaukseen, suomi lomailee (heinäkuussa)!


Koitan lyhyesti kertoa sitten miten tähän päivään asti ollaan päädytty.

Vuonna 2010 ilmaantui peräaukon viereen (n. 2cm päähän) kipeä kohta ja tottakai kun suomalainen mies on, niin lääkäriin ei mennä :) Tosin tätä omalla kohdallani selittää aivan kauhea lääkäri kammo ja neulakammo, jotka eivät todellakaan auta asiaa mitenkään. Joka tapauksessa kärvistelin siinä n.1 viikon ja kun tuli niin kipeäksi ettei töissä voinut istua oli pakko mennä lääkärille. Siellä todettiin sitten samantien paise, josta suoraan lähete poliklinikalle kirurgiseen toimenpiteeseen. Siinä ehtinyt tajuta edes mitä tuo tarkoitti siihen aikaan, mutta sairaalassa alkoi valjeta kun otettiin verikokeet(aivan kauhea painajainen kohdallani, ikinä ole otettu) ja valmisteltiin leikkaukseen. Leikkaus tehtiin epidural puudutuksena, joka kohdallani oli täysin kivuton ja huomaamaton. Heräämössä ja tarkailussa kun tuntoalkaa palautua, itselläni kihelmöintiä esiintyi jaloissa muutaman tunnin ajan. Siitä sitten kun osastolle selvittiin takas ja piti alkaa poistaa haavasta sidettä, niin alkoi painajaiseni, jota ei unohda vieläkään. Leikkaushaava kun ei erittänyt käytännössä oikein mitään, mutta sitä sidettä oli tungettu haavaan tyyliin 5-7m, joka oli jäännyt leikkaushaavan verihyytymiin kiinni(seinämiin). Kiva tunne kuin ihoa revittäisiin elävänä, ennenkuin "ITSE" ehdotin että voiko sitä kastella, että liukenisi irti haavan reunoista.

Tästä sitten selvisi että viilto/leikkaus haava oli 7cm syvä (sulkija lihakseen asti) ja noin 3cm leveä. Sairaslomaa sain aluksi vain 2vk, ja haavaa piti alkaa hoitamaan joka toinen päivä. Tätä jatkui sitten yli 3kk, että parani pinnalle asti ihoon.

Olin terveen papereissa tämän jälkeen ja oma muistikuvani että siinä vierähti n. 3-5V, ennenkuin leikkaushaavaan tuli uusi pieni patti. Toki fiksuna ihmisenä välittänyt kun ei haitannut sen enempää elämistä mitenkään. Toki välissä ajanjaksoja kun pakaroiden välissä niin hankasi ja tuli kipeäksi välillä, mutta satunnaista ja sen kanssa pystyi elämään.

Vuonna 2017 sitten näppy alkoi oireilemaan enemmän, välillä meni viikko että kipeä ja 2-viikkoa kuin ei mitään olisi ollut. Syksyllä vyyhti lähti purkautumaan ja tuli peukalon kokoinen patti ja jouduin käymään lääkärissä pakosta. Sain sieltä lähetteen sairaalaan ja epäiltiin peräaukon fistelliksi. Lähete jouluna magneetti kuvauksiin ja siitä selvisi että fistelli aukko ja leikkaukseen oltaisiin menossa. Vaihteeksi neulakammoni takia epäröin leikkausta ja sovittiin puolenvuoden aikalisä. Olin siinä uskossa että kipu lähtisi itsestään pois, mutta paskat. Joten ilmoitin että tulisin leikkaukseen. Kutsu tulikin nopeammin kuin osasin kuvitella (peruutusaika), jonka otin vastaan ja leikkaus tehtiin kesäkuun puolessa välissä päivä kirurgiassa.

Tällä kertaa kun kammo oli, operaatio tehtiin nukutuksessa, tosin siinäkin anesteesia lääkäri sai vasta kolmannella tökkäsyllä neulan suoneen, niin ei helpota ainakaan omia kokemuksia ja kammoja. Leikkauksessa poistettiin fistellin suu aukolta kudosta, joka oli hemmetin kipeä sekä löydettiin tälläkertaa OIKEA syy, eli yhteys suoleen, jonka takia kohdallani kyseinen PAISE oli tullut jo vuonna 2010. Koska yhteys suoleen oli (lävistää sulkijalihaksen), niin laitettiin myös löysä seton lanka kulkemaan perseestä fistellin läpi ja solmu ulkopuolelle.

Sieltä sairaslomaa vaan 2vko ja kotiin toipumaan. Koitin udella vähän mitä saa tehdä, mutta sanottiin vain jos ei kipuja niin saa tehdä periaatteessa mitä tahansa paitsi uimista ei suositella "bakteerien takia". Itse otin tuon 2vko ja vkon päälle vielä käytännössä tekemättä mitään (makaamista vain), koska pelko perseessä että lanka katkeaisi tai lisää ongelmia suoleen ja sulkija lihakseen. Siitä sitten aloitin hiljakseen kuntosalilla käynnit, juoksun ja jopa pyöräillyt ilman että olisi mitään haittaa. Huomion arvoista omalla kohdallani on vielä, kivut jäivät leikkaussaliin, mistä olen erittäin tyytyväinen. Toki istumista ei pysty kuin 2-3h putkeen ja alkaa perse puutumaan "oudosti" vielä.

Tänään kävin sitten kontrollissa, eli kulunnut n. 2kk leikkauksesta ja lanka perseessä edelleen. Myös selvisi siinä että lankaa pitää liikutella edestakaisin välillä (solmukohtaa) fistellin ja peräaukon välissä. Itsellähän solmu oli mennyt fistelliaukon suulle, missä se ei saa todellakaan olla, vaan pitää olla ulkopuolella.

Omalle kohdalleni oltaisiin nyt tekemässä seuraavassa järjestyksessä leikkaus, eli varmuutta tähän tai mihinkään muuhun ei koskaan saa, koska lääkärit eivät näe todellista tilannetta kuin leikkaus salissa:

1. LIFT-leikkaus (Jos mahdollista vähäisillä sulkija lihaksen vaurioilla)
2. Liukuläppäleikkaus (jos edellä oleva ei mahdollista).

Nyt pidetään taas omasta tahdostani taukoa, eli leikkaus aikaa ei ole toistaiseksi, koska vähiten mitä tutkistellut ja lueskellut niin olisin Laser-leikkauksen kannalla. Haluaisin kuulla onko kellään tehty ja miten onnistuttu sulku kyseisellä toimenpiteellä ?

Kaikissa leikkauksissa on haittana operaation onnistuminen, eli takuita ei saa vaan todella huonolla todennäköisyydellä että sulku onnistuu (40-60%):

https://www.terveyskyla.fi/vatsatal...en-toiminnalliset-sairaudet/peräaukon-fisteli

Toivottavasti näistä iloa muillekkin, hengissä ollaan ja kuoleman vakava sairaus tämä ei ole! Erittäin kiusallinen ja todella yleinen vaiva! Itselläni kun tiedän että suolesta lähtöisin ja ruokavalio/tressi/jännitys syynä, niin koitan välttää näitä asioita!

Tsemppiä kaikille!
 
Lyhyt vastaus, koska selaamalla taaksepäin voi lukea tarkempia selostuksia.

Patti löytyi joskus talvella 2016. Itse epäilen syyksi IBS:ää. Keväällä polille (aukesi itsekseen siinä välillä), kesällä tähystys, syksyllä gastron ehdotuksesta magneetti ja seton-lankojen laitto epiduraalissa maaliskuussa 2017. En pitänyt kiirettä, koska olin kivuton (fisteli koko ajan auki) ja oli kaikenlaisia työjuttuja sovittu.

Setonit siis kesän 2017 ja heinäkuun lopulla lift-leikkaus anestesiassa. Leikkaus katsottiin gastron lomien mukaan, koska halusin hänet. Lokakuussa 2017 eka jälkitarkastus, jolloin välillä vielä pientä vuotoa ja tikki tuntui sulamattomana suolen sisällä. Uusi kontrolliaika tammikuussa 2018, jolloin sain terveen paperit. Fisteli läpäisi molemmat sulkijalihakset, mutta mitään vaurioita ei leikkauksesta jäänyt.
 
No niin, näin lääkäriä. Sain vaan käskyn käydä laserilla poistaa karvoitusta useita kertoja ja sitten leikataan. Eli käytännössä leikkaus tapahtuu about vajaan vuoden kuluttua :( Leikkauksesta sanottiin vaan sen verran, että nukutuksessa ja siihen käännetään joku ”läppä”, ei hajuakaan mitä sillä tarkoitti.

Turhauttaa. Pieni sisäinen paniikki tälläkin hetkellä kun persus kipeytynyt tänään, pelottaa mitä tuolta lapun alta löytyykään huomenna.

Mulla kukaan ei ole sanallakaan maininnut mistään kuvaamisesta, mennäänkö nyt perse edellä puuhun?
 
Täälläpäs on hiljaista, joten herättelen tätä henkiin. Vasta ensimmäinen laser takana, siellä mulle sanottiin, että osalla leikataan ja jatketaan käyntejä leikkauksen jälkeen. Tätä aion itsekin soitella ja kysyy jos olisi mahdollista, etenkin tämän päivän jälkeen.

Kävin välillä näyttämässä hoitajalle tätä, joka sitten löysi uuden suunnan onkalolle. Aiemmin luultiin sen olevan about 3-4cm, noh sehän onkin moonta senttiä syvempi :( Sorbactia meni sisään 30cm, eli pakkaus/päivä... Kyllä tää on pyllystä, laskeskelin että tolla tahdilla jo pelkkä sorbact maksaa vajaa 200e /kk ja matkakorvauksiakaan en vielä saa, jos jaksaisin ajaa joka arkipäivä hoidattamaan pyllyni. Kyllä muuten hajottaa päätä!

Onko täällä enää muita aktiivisessa vaiheessa?
 
Top