Suomeksi

Uusi vuosi, uudet kujeet! Niin totisesti toivoisin tänä vuonna olevan!

Hienoa kuulla NeitiS että leikkaus meni hyvin, nyt vain sitten jännitetään meneekö haava kiinni ja onko tauti parantunut! Toivon totisesti myös sinulle tervettä vuotta 2012!

Nalle, minulle on jokaisen leikkauksen jälkeen kirurgi sanonut että voi saunoa pari viikkoa leikkauksen jälkeen. Itse olen saunonut aina siinä vaiheessa kun haava on ollut noin 1-2cm:m mittainen.

Omassa kankussa on tilanne sellainen että, leikkaushaava parani taas tosi nopeasti, pelkään että jopa vähän liian nopeasti. Vieläkin pienestä reiästä valuu mätää ja vanhaa fistelikohtaa puristellessa reiästä tulee keltaista mätää. Myös pakotusta takareidessä ja pakotuksen säteilyä pakaraan on päivittäin. Eli tuntemukset on samalaiset kuin jokaisen leikkauksen jälkeen. Jotenkin niin odotin että tämän liukuläppäleikkauksen jälkeen tuntemukset olisi olleet erilaisia, toivoin myös paranemista, niikuin jokaisen leikkauksen jälkeen.

Pelko on persuksissa että tauti ei ole selätetty!

Viiden viikon päästä pitäisi lähteä kahden viikon Indonesian matkalle, sekin vähän jännittää pitkine lentoineen. Viime talven Thaimaan matkalla kankku oli rauhallinen, tosin haava oli kiinni ja kesti istumiset yllättävän hyvin.

Parempaa vuotta 2012 kaikille persusvaivaisille!

Tervehdys ja parempaa uutta vuotta kaikille raihnaisille.

Omasta perseremontista nyt aikaa 2,5 vk ja haava oli tuolloin alkuunsa sen ~8cm pitkä ja arviolta 3cm syvä, pohjaa ei nähnyt.. ja imi koko 50cm sorbactia. Tilanne tänään:

+ huikean nopea paraneminen, haavan pituutta enään 2-3cm ja syvyyttä niin vähän että ihon arpikudos alkaa jo muodostua. Sorbactin voinee unohtaa.
+ lman särkylääkkeitä on pärjätty, hyvä säkä.

- Vasen pakaralihas on ollut viikon verran hyvin kireänä haavan vierestä --> Kävin tänään arvauskeskuksen lääkärin luona joka arveli kireän kohdan lihaksessa olevan paise ja laittoi lähetteen kiireellisenä leikkaukseen. Ti/ke tullee puukosta. Todella upeeta. Onko teillä ollut vastaavia kokemuksia "jomottavista" pakaroista? Tiedättekös, kun painaa sormella niin iho jää "kuopalle". Tarkoittaako tämä 100% varmudella tulehduksesta johtuvaa paisetta? Hyvin oudolta kuulosta, sillä samalla otettiin labrakokeet jossa tulehdusarvot hyvin matalalla. Eikä haava ole itsessään tulehtuneen näköinen, ei kotihoitajan eikä sairaanhoitajan mielestä. Seuraavaksi kiirehdin leikanneen kirurgin puheille yksityiselle puolelle, ennekuin annan julkisen puukon kajota arvokkaaseen takalistooni

En osaa tarkemmin sanoa muuta kuin omasta kokemuksesta, että ainakaan mulle osunut arvauskeskuslääkäri ei tiennyt tästä vaivasta YHTÄÄN mitään ja laittoi AINA lähetteen kiireellisenä HYKSin päivystykseen, jossa aina sain odottaa koko päivän (ravinnotta), jotta joku lekuri sitä kurkkas ja sano, että mene kotiin ja soita Kirurgiseen sairaalaan... Tai sitten kerran iskivät puukkoa ja meni kyllä niin metsään, että... Eli suosittelen lämpimästi olemaan yhteydessä leikanneeseen lääkäriin. Tuntuu, ettei tässä asiassa tieto/osaaminen ole laajassa! Ettei tule turhaan puukosta meinaan!

Oma haavani on nyt viikossa saanut ihan kamalan kasvupyrähdyksen ja siitäkös voi sitten alkaa murehtia, että meneekö liian nopeesti kii ... Koskaan ei ole hyvä ... Mullahan ei haava vielä kertaakaan ole mennyt tässä kohta kahden vuoden aikana kiinni. Hieman toispuoleisesti kasvaa kyllä pohjalta (huolta tästäkin). Täytynee katsoa, mitä hoitaja sanoo maanantaina... Torstaina haavaa katsonut lääkäri oli varovaisen optimistinen... Mä en kyllä vielä ole

Mewster, ainakin minulla on koko fistelihässään ajan ollut pakotusta vasemmassa pakarassa, missä myös fistelit ovat. Välillä säteily takareiteen on kovaakin, ja näitä tuntemuksia on ilman paisettakin.

Kannattaa kysellä leikanneelta kirurgilta, sieltä saat parhaat vastaukset.

Hilma:

Mulle sanoin edelleen tammikuussa lääkäri (toki TK:ssa..) että ei saunaan vielä.
Etkös sä sillon todennut että meitin haavat oli kutakuinkin samanlaiset? (10cm pitkä ja 3cm syvä)
Ajattelin vain että miltä oma haavasi nyt näyttää? Onko kokonaan ummessa?
Iselläni on 1cm kokoinen "viilto" vielä ja mies oli sitä mieltä että sama kohta oli jo enemmän ummessa muutama viikko sitten..
Omasta leikkauksestani on siis aikaa jo yli 2kuukautta.
Onneksi varasin tän kuun alussa jo kirurgille varuiks ajan niin pääsen häntä jututtamaan Helmikuussa..

Hei Nalle ja kaikki muutkin palstailijat!

Muistaakseni meillä oli saman tapaiset vaivat, paise jonka jälkeen fistelit läpi peräsuoleen? Onko sinulla tietoa millainen leikkaus sinulle tehtiin silloin kaksi kk sitten?

Minulle tehtiin liukuläppäleikkaus, missä peräsuolen limakalvoa ja sulkijalihasta leikattiin, venytettiin ja ommeltiin kiinni peräsuoleen. Minkään aikaisemman isomman leikkauksen jälkeen en ole ollut niin kipeä kun tämän viimeisen liukuläppäleikkauksen jälkeen.

Terveystalon sairaanhoitaja sanoi minulle reilu kaksi vuotta sitten kun tämä vaiva alkoi että ei suosittele saunomista, sen jälkeen on aina leikkauksen jälkeen kirurgi sanonut että voi saunoa. Minun leikkaus oli 17.11 joten siitäkin on jo aikaa yhdeksän viikkoa. Saunoin eka kerran jouluna, ja sen jälkeen viikottain!

Haava ei ole kiinni, se erittää mätää ja vanhaa fistelin kohtaa puristaessa mätää tulee ulos haavasta. Pakarassa oleva haava on myös entisiin haavoihin verrattuna punainen ja kipeä. Myös peräsuoli on kipeä. pidempi aikainen istuminen sattuu, peräsuolta pakottaa, paineen tuntua on myös. Ja sitten vielä kaiken päälle juiliminen mikä tuntuu takareidessä ja pakarassa.

Joten ei tässä terveen kirjoissa vielä olla, en tosin tiedä voiko tämän mädän tulon jälkeen haava enää parantua. Kuinka kauan teillä, liukuläppäleikkauksen läpi käyneet, meni paranemiseen?

Seuraava aika kirralle, leikanneen kirurgin pakeille on Helmikuun alussa, sen jälkeen pitäisi lähteä kahden viikon Indonesian matkalle, lentomatkat istumisineen ja haavan tilanne paikan päällä vähän jänskättää.....

Hilma:

Juurikin tuommonen, sitä en ole vieläkään muistanu kysyä että mitä mulle oikeestaan tehtiin..
Tarvii kysästä parin viikon päästä kun on kirurgille taas aika kontrolliin.

Erittääkö sun haava mätää joka kerta sitä puristaessa?
Mä en ole itse yrittäny puristella, mutta TK:ssa kun hoitsu on puristellu niin ei ole kuulemma tullut mätää.. (paitsi tietysti leikkauksen jälkeen reilu kuukauden)
Kipeä on kumminkin, en tiedä voiko arpikudos olla kipeä niinkun mulle sanottiin?
Juilimistakin on kanssa, menee useimmiten haavasta peräaukolle erittäin viiltävänä kipuna.

Mua kyllä harmittaa sun puolesta toi mädän tulo...ei hyvältä vaikuta
Toivotaan että matka menee hyvin, onko sulla semmosta rengas tyynyä minkä päällä vois olla helpompi istua koneessa?

Nalle, kyllä sitä mätää tulee miltei joka kerta kun haavaa puristan.

Tänään mätää tuli oikein iso määrä kun eilinen päivä meni maatessa, enkä istunut juuri ollenkaan joten mätää ei ollut purkautunut istumisesta tulleen paineen vuosi.

Minun huominen kirurgin aika peruuntui ja uusi aika tuli helmikuun loppuun. Harmittaa niin vietävästi, olisin niin mielelläni ennen matkaa käynyt näyttämässä haavaa. Mutta ei auta, matkalle lähdetään torstaina pelko persuksissa!

Täällä joku joskus aikaisemmin mainosti Jyskissä myytävää matkalle tarkoitettavaa niskatyynyä, kävin ostamassa sellaisen ja sehän on mitä mainioin tyyny! Meinaan ottaa sen mukaan ja sinnitellä sen avulla lentomatkat!

Muuten olo on samanmoinen, pakotusta, mätää ja kipua......... ja suunnatonta harmitusta siitä että paraneminen ei ole vielä lähelläkään!

Terveiset +30 lämpimästä Balilta! Matka on tahän mennessä mennyt suht hyvin. Haava on vieläkin auki, mätää tulee vähän puristettaessa. Olenuinut sekä meressä että altaassa ilman mitään sen kummempaa suojaa.

Joten eiköhän tämä loppumatkakin mene ihan ok, heti loman jälkeen on sitten leikaanneen kirurgin poliaika.

Tsemppiä sinne lumiseen Suomeen ja Pepille ilmeisesti limiseen Ruotsiin!

Heipähei taasen perstoverit! Itse menen nyt kolmannen kerran huomen aamulla leikeltäväksi, Riihimäelle tällä kertaa. Eivät vissiin Hämeenlinnassa enää jaksaneet katsella ja nostaneet tassut pystyyn... kirurgikin tosi lohdullisesti vaan totesi, että joo nää on usein pitkällisiä juttuja... Toivotaan taas parasta ja varaudutaan pahimpaan, 6cm fistelihän siellä oli kun sitä sillon sörkittiin kirurgin vastaanotolla, ekalla kerralla reikä oli siinä häntäluun alla ja fisteli peffaan päin, nyt ulostulo reikä on siellä alhaalla ja fisteli ylöspäin häntäluuta kohti

Lomat on vietetty, kaikki meni hyvin, peppukin kesti pitkät lentomatkat yllättävän hyvin, Jyskin niskatyyny hanurin alla teki tehtävänsä!

Tänään sitten kuulin kirurgin vastaanotolla sen minkä jo tiesinkin, fistelit ei ole parantuneet. Uutta leikkausta pukkaa...... huoh.

Seitsemäs isompi leikkaus on edessä, paiseen puhkaisuissa en ole edes laskuissa enää.

Ensin kirurgi mietti fistulotomia leikkausta, mutta kun sanoin että pelkään sulkijalihasten vaurioitumista tosi paljon, hän ehdotti että voidaan kokeilla vielä seton-lankaa. Tällä kertaa sitä olisi tarkoitus pitää pidempi aika ja sen jälkeen sitten ilmeisesti taas fistelitulpan asetus. Nämä ovat suunnitelmat tällä hetkellä, totuushan sitten selviää leikkauspöydällä, mitä sieltä hanurista löytyykään!

Mites sinun leikkaus meni YourSki? Entä muut palstailevat, mikä on kunto?

Moi, olen uusi tällä palstalla. Marras-joulukuun vaihteessa diagnosoitiin peffassa paise, joka meni hevosenkengän mallisena pakaralta toiselle peräaukon ympärillä. Se jouduttiin sitten leikkaamaan nukutuksessa kahdesta kohtaa peräaukon molemmin puolin. Noin 4-senttiset haavat (jotain 4-5 cm syviä) hoituivat siten, että vasemmanpuolinen parani jouluun mennessä, ja kakkoshaava tammikuun puolessa välissä, molempia hoidettiin sorbactilla päivittäin. Ensin parantuneeseen haavaan jäi kuitenkin sellainen nuppineulan pään kokoinen pienenpieni aukko. Jo ensimmäisellä kontrollikäynnillä joulukuun lopussa valitin tästä pienenpienestä aukosta, koska mielestäni sieltä tuli kellertävää märkää. Meilahdessa kirurgi vaan totesi, että ei siellä mitään ole ja menee kyllä umpeen itsestään... No ei sitten mennyt. Heti sen jälkeen kun kakkoshaava umpeutui tammikuun loppupuolella, ykkönen poksahti auki n. puolen sentin matkalta, ja sieltä tuli kunnon satsi märkää, kudosnestettä ja verta (ei siis ollut mitään ennakoivaa paiseen tunnetta). Tämä sattui sopivasti muutama päivä ennen kakkoskontrollikäyntiä Meikussa. No, tällä kertaa sitten toinen kirurgi (ei sama kuin eka kontrollissa) alkoi heti epäilemään, että kyseessä voisi olla fisteli, ja pisti lähetteen magneettikuvauksiin, jonne pääsin helmikuun toisella viikolla (yllättävän nopeasti!). Sanottakoon vielä, että tämä kirurgi oli erittäin sympaattinen, vastasi kysymyksiin jne. Hän totesi, että jos se on fisteli, pitää tutkia tarkemmin ja vaatisi leikkausta ja totesi myös sen, että yhteys peräsuoleenkin olisi mahdollinen, mutta erittäin epätodennäköinen koska sellaiset ovat kuulemma niin harvinaisia.

Oli todella ärsyttävää odotella niitä magneettikuvien tuloksia, ja niihän siinä kävi että piti mennä Meikkuun polille kipujen ja vuodon vuoksi ennen kuin sain tuloksia. Siellä sitten sellainen nuori ja kokematon kirurgi (joka ei aiheesta mitään tiennyt), totesi että juu on fisteli, ja menee koko sulkijalihaksen läpi peräsuoleen , eli se siitä harvinaisuudesta... Tämä kirurgi ei sen enempää suostunut asiasta kertomaan, kun ei ollut hänen osaamisaluetta. Sanoi vaan että lähete menee nyt Kirurgiseen sairaalaan ja käski vain tulla seuraavana päivänä uudestaan jolloin kokeneempi kirurgi näkisi minut, ja ottaisivat uudet verikokeet tulehdusarvojen testaamiseksi (silloin ei näkynyt kohonneita arvoja, joten sain vaan antibiootit (Kefexin ja Flagyl) ja Tramal-reseptin kipuihin.

Seuraavana päivänä odotin sitten näkeväni jonkun kokeneemman kirurgin, mutta sainkin toisen kokemattoman, joka teki ulkoisen tutkimuksen, ja totesi että pitää varmaan laittaa magneettikuviin jotta nähdään tilanne tarkemmin! Oli kiva todeta, että vastahan ne kuvat otettiin viikko aiemmin. No ei ollut tämä tyyppi edes vaivautunut katsomaan tietojani tarkemmin, ja joutui myöntämään ettei ollut katsonut magneettikuvia eikä itseasiassa ollut asiantuntija joten ei voinut kommentoida mitään kysymyksiini hoidosta jne. Kypsytti tosi paljon taas saada uusi 27,50 € lasku siitä, että kirurgi osannut tehdä asian eteen mitään, mutta toisaalta en enää tässä vaiheessa halunnutkaan että kukaan kirurgi koskisi peffaani veitsellä ellei ole alan asiantuntija (veriarvot siis olivat normaalit, eli ei ollut syitä akuutteihin toimenpiteisiin).

Nyt siis odottelen leikkausta, joka on ensi torstaina (kirurgina Sinikka Salmenkylä)... Pelottaa helkkaristi, kun ei tiedä mitä tarkalleen tullaan tekemään. Kukaan ei ole edes osannut kertoa sitä, että onko kyseessä ns. matala vai korkea fisteli (on tullut luettua Pekka Luukkosen tekstit: http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo97196.pdf )

Jo ensimmäisen paiseen jälkeiset viikot olivat niin helvetin kivuliaita, ja muiden kertomukset esim. liukuläppäleikkauksen jälkikivuista kauhistuttavat. Kaikki mahdolliset komplikaatiot mahdollisesta fistelin halkaisusta myös pelottavat. Seton-lanka vaikuttaa lähinnä keskiaikaiselta kidutusmenetelmältä... Ja tietty mietin sitä, että jos tämä leikkaus ei mitään parannakaan, ja hommasta tulee kierre

Lisäksi olin jo 7 viikkoa töistä pois, ja taas pitkä sairasloma tiedossa... duunistressi pukkaa päälle fistelistressin lisäksi, kun en tiedä että miten duuniasiatkin hoituvat. Voisi kai ajatella että se on työnantajan ongelma, mutta kun teen duunia jossa tuuraajia ei ole joten käytännössä kaikki hommat kasaantuvat odottamaan työhön paluuta...

Antibioottien syöminen myös askarruttaa, olen syönyt nyt Kefexiniä ja Flagylia (tai Trikozolia) tammikuun lopulta lähes yhteen putkeen. Aina kun kuuri on loppunut, pakarassa on alkanut hervoton kipu ja märän valuminen, niinpä TK-puolalla on kokoajan määrätty vain uusi kuuri sen vuoksi, ettei pääsisi muodostumaan uutta paisetta ennen leikkausta.

Taisi tulla nyt kirjoitettua kunnon "kirja" tästä aiheesta, mutta pakko purkaa vähän tuntoja.

Murunen, tervetuloa joukkoon, täältä saat parasta vertaistukea tähän sairauteen. Itse en henkilökohtaisedti tunne ketään joka tämän sairauden olisi sairastanut, joten tuki sen suhteen on ollut tämän palstan varassa.

En tiedä kuinka paljon olet jaksanut näitä kirjoituksia lukea, minun tarina on lyhyesti paise pakarassa joka ei puhkaisun jälkeen parantunut vaan jätti pienen reiän. Sen jälkeen setonlankaleikkaus, fistelitulppaleikkaus, kaksi avaavaa ja puhdistavaa leikkausta ja viimeisimpänä liukuläppäleikkaus. Uutta leikkausaikaa kirurgiseen sairaalaan odottelen.

Noista leikkauksista sen verran että, setonlanka leikkaus oli kaikkein iisein, sen kanssa pysyy elämään suht normaalisti. Voit käydä töissä, harrastaa miltei kaikkea ja olla niin kuin normi-ihmiset! Fistelitulppleikkaus oli sitten hieman kivuliaampi, tai sen jälkimainingit. Noi avaavat ja puhdistavat leikkaukset oli suht helppoja ja pahin oli liukuläppäleikkaus, en ole vieläkään kivuton sen jälkimainingeista, leikkaus oli marraskuussa, muistaakseni.

Meikun päivystys tietämättömine kirurgeineen on niin tuttu paikka, nykyään jo sinne mennessä sanon mitä pitää tehdä, eli tässä tapauksessa puhkaista paise! Enkä todellakaan anna kenekään leikellä mitään ylimääräistä kankkuuni.

Olen ollut viimeisten kolmen vuoden aikana saikulla noin 60pv/vuosi. Olen lähtenyt töihin aika aikaisessa vaiheessa, ihan oman mielenteveydenkin takia. Rengastyynyn kanssa istuminen onnistuu hieman paremmin. Jos sinulle tehdään esim setonlankaleikkaus sen jälkeen pari viikkoa saikkua riittää.

Joka leikkaukseen mennessä on sama epätietoisuus, arvio oikeasta leikkautavasta tehdään sen jälkeen kun nähdään mitä kankusta löytyy. Onneksi leikkaukset tehdään spinaalissa niin pysyy suht hyvin kartalla mitä tehdään. Hyvissä käsissä olet kirurgisessa sairaalassa.

Minä olen syönyt miltei joka leikkauksen jälkeen viikon kuurin kefexiä ja trikozlia.

Onnea leikkaukseen, kertoile kuulumisia miten meni!

Noniin, kerrompa taas jatkoa omaan seikkailuun. Tosiaan riihimäellä leikattiin taas kankku auki ja ihan yhtä paha kuin ekalla kerralla, koko kamkkuvaon matkalta nekrotisoitunut ja kroonisesti tulehtunut iso fisteli (veikkaan,että jäi siitä edellisestä kielekeleikkauksesta sinne alle muhimaan koska päätä nyökyttäes tuntui alust asti kankkuvaossa sellainen "muljunta") no kankku avattiin n. 11cm ja 3 cm syväksi vekiksi taas kun kaikki paskakudos oli saatu poistettua ja jätettiin auki viikon ajaksi puhdistumaan hopea aquacelin tms kanssa. Oli ihan saatanan kipee taitostenvaihto tuon viikon ajan... koko ajan siis olin sairaalassa pötköttelemässä. Amoxin comp. antibioottia mussutin viikon verran kun haavassa oli 2 pöpöä.
samalla reissulla leikattiin oikeasta kainalosta ja vasemmasta nivusesta n.4cm alueet jotka usein paiseilivat. niistä tikit jo poistettu ja ihan ok.
Viime viikon tiistaina kankun haava sitten suljettiin 3 kerroksessa erilaisin tikkauksin ja ensi viikon maanantaina tikit poistetaan. Varovaisen toiveikas olen paranemisen suhteen, haava ei ole erittänyt tikkien välistä tms. mitään eikä punoita tai muutenkaan ole tulehtunut. kolmesti päivässä suihkuttelu ja hiustenkuivaajalla kuivaus oli kirurgin ohje. irtokarvoihin käski myös erityisesti kiinnittämään huomiota. Luonnollisesti myös proteiinipitoista ruokaa+ ravintolisäjuomia kiskon tässä, että on ainakin taas rakennusainetta soluille

Tervetuloa Murunen - jälleen yksi persevitsauksen uhri

Itse en ole jaksanut tänne kirjoitella, kun tuntuu, että tämä asia ole edistynyt laisinkaan toivomaani tahtia...

* * * * *
Huhtikuussa 2010 viikon järkyttävien tuskien jälkeen Meilahdessa leikattiin paise persauksesta. Leikkauksesta jäi ihoon pieni reikä, josta tuli märkää, mutta silti sain Meilahdesta kesäkuussa 2010 terveen paperit. Elokuussa taistelin monta viikkoa, kunnes pääsin erikoislääkärille, joka jo kuunneltuaan oireeni totesi, että fisteli siellä on - vahvistus tuli nuppisonditutkimuksella (AUTS!). Muistaakseni syyskuussa (?) olin ekaa kertaa Kirurgisella, jossa leikkaus (spinaali) jouduttiin keskeyttämään, kun fisteli olikin syvä. Kävin magneettikuvassa marraskuussa ja uuden ajan sain helmikuulle 2011 (Kirra). Tässä välissä taisin käydä kahdesti Meilahdessa puoskaroitavana (anteeksi nyt vaan) ja useamman kerran hakemassa antibioottikuureja.

Alkuvuodesta 2011 pikkuleikkaus spinaalissa muuttui turneeksi, kun kävikin ilmi, että fisteli meni sulkijalihaksen läpi peräsuoleen. Mulle tehtiin sama liukuläppäleikkaus kun Hilmalle. Olin kaksi viikkoa kuoleman kipeä ja muista tuon ajan vain itkuisena sekamelskana. En sano tätä pelotellakseni vaan siksi, että se liukuläppäkohta siellä suolessa oli todella kipeä - tikit kiristi ja ulostaminen oli... kamalaa ! Mulla on näet ongelmana vahvojen kipulääkkeiden sopimattomuus eli buranan voimalla kun koittaa pärjätä, niin... No, eihän se auta!

Pian liukuläppäleikkauksen jälkeen alkoi pakaravaon suuntaisesti tuntua kipua ja vihdoin toukokuussa 2011 Kirralla taas viillettiin takalistoa. Suunnitelmissa oli etukäteen setong -langan laitto, mutta fistelipä ei enää kulkenut peräsuoleen (liukuläppä paikoillaan) vaan kulki ylöspäin (8 cm syvä). Elokuussa 2011 tunsin aivan selkeästi, kun viimeinenkin liukuläpän tikkilanka suli (irtosi?) ja sen jälkeen suolessa on tuntunut vain satunnaista, hetkittäistä nipistystä. Ongelmaksi muodostui tällä kertaa se, ettei haava suostunut kasvamaan kiinni vaan jäi 3-4 cm syväksi. Kävin taas magneettkuvassa.

Joulukuussa 2011 suurennettiin jälleen Kirralla onkaloa. Ei yhteyttä peräsuoleen, liukuläppä parantunut. Tätä haavaa edelleen hoidetaan. Kipua ei oikeastaan ole ollut tuon toukokuun leikkauksen jälkeen, mutta nyt viimeaikoina pakarassa on ollut kummallisia tuntemuksia, joita ei ennen ole ollut. Puristelemalla lääkäri ei kuitenkaan saa haavasta tulemaan märkää, eikä pakarasta löydy yksittäistä kipeää kohtaa (viittausta paiseesta). Haava ei eritä märkää, lähinnä kudosnestettä. Se on siisti, haavanpohja verestävä... mutta haava ei silti ole mennyt kiinni. Maaliskuun lopulla vastaanottoaika kirurgille (Kirra)...

Näiden leikkausten lisäksi olen ollut umpparileikkauksessa (kevät 2011) ja toisessa vatsan alueen leikkauksessa (tammikuu 2012). Nyt odotan päätöstä, leikataanko käteni...

Töissä olen ollut tämän lähes kahden vuoden sirkuksen aikana yhteensä (pätkissä) noin 5 kk? Ja olen käyttänyt vuosilomani sairasteluun säästääkseni sairauspäiviä. Liukuläppäleikkauksen jälkeen istuin vasta 4 kk leikkauksen jälkeen - rengastyynyllä tietenkin. Tajusin tässä juuri yksi päivä, että olen käynyt ensin päivittäin, sitten joka toinen pvä ja nyt 2 krt/vko yhtäjaksoisesti Sorbact -hoidoissa syyskuusta 2010 lukien... Alkaisi jo riittää!
* * * * *

Muruseni: Vaikka oma haavani on ollut hankala ja siinä on ollut mutkia matkassa, ei kaikkien fistelit osottaudu yhtä hankaliksi tapauksiksi. Mulle on loputtomia kertoja hoettu, että kyllä nämä "yleensä" paranevat helpommin/nopeammin tai ei näiden "pitäISI" kestää näin kauan jne. Kirurgisessa sairaalassa on kuitenkin asiantuntijakirurgeja, joten olet hyvissä käsissä. Epätietoisuus on se pahin ja alkushokki kamalin! Itselleni on aina leikkauspöydällä muuttuneet suunnitelmat (kaksi ekaa spinaalissa, loput nukutuksessa), joten heräämössä olen aina ensimmäiseksi tivannut mitä sille takalistolle on tällä kertaa tehty...

Itse en ole tuon helmikuun 2011 jälkeen suostunut noita antibioottikuureja syömään, kun niitä tuli monta kuukautta syötyä putkeen sitä ennen. Nykyiset lääkärini ovat katsoneet, ettei niistä minun tilanteessani olisi (ollut) edes apua.

Hilma: Mukavaa, että Balin matkasi sujui ilman ongelmia. Itse en ole ulkomaille päässyt, kun on tämä Sorbact -rumba koko ajan päällä... Uiminen ja aurinko kuulostaa taivaalliselta !!!!! Toivottavasti saat pian ajan Kirralle.

YourSki: Kyllä olisi sullakin aika saada pakara kasaan - pidän peukkuja myös sinulle! Lupaavalta kuulostaa

Mikähän mahtaa olla Nallen tilanne - toivottavasti kuuluu hyvää!

Kiitoksia tervetulotoivotuksista. Huomenna aamulla siis leikkaukseen, ja jotta kaikki olisi täydellistä, niin sunnuntaina alkoi helvetillinen iskias-kipu vaivaamaan (selässä 1 revennyt välilevy + 1 pullistunut välilevy, diagnosoitu jo vuosia sitten). Olin jo siis tällä viikolla yhden yön Haartmanin sairaalassa kestämättömien selkäkipujen vuoksi (en kyennyt edes kävelemään, vaan ambulanssilla piti sairaalaan hakeutua), ja nyt olen kotona napsinut lihasrelaksantteja ja Panacodia. Tämä on kuin huonosta komediasta, kaikki helvetilliset sairaudet vaan kerralla päälle! Kauhulla odotan huomisen jälkeistä tilaa, peffa riekaleina ja lisäksi selkä paskana. Niin, ja mietoa flunssaa on myös ollut ... Onneksi mieheni on tällä hetkellä täysipäiväinen opiskelija (gradu kesken) joten hän on kotona minua hoivaamassa, muuten rypisin vain itsesäälissä peittojen alla.

Toivon niin kovin, että kohdallani yksinkertainen fistelin halkaisu on riittävä eikä tarvitsisi tehdä mitään radikaalimpaa. Raportoin leikkauksen jälkeen kunhan pystyn koneelle palaamaan.

Oli mukavaa lukea, että olette käyneet lomillakin tämän vaivan kanssa, toivon niin että pääsisimme mieheni kanssa kesällä etelän aurinkoon.

Hei, lyhyt postaus vain kun niin vaikeasta asennosta tätä näppäilen. Eilinen leikkaus meni hyvin, sen jälkeen oli jonkun aikaa kauheaa kipua, mutta lähti varsin nopeasti oikella lääkeannostuksella pois. Kävin jopa sairaalasta lähdön jälkeen kotimatkalla ruokaostoksilla mieheni kanssa, olihan se kyllä melkoista vaappumista

Leikkaus oli sitten se pienempi, eli fistulotomia (peräaukosta klo 6 suuntaan), ulkoiseen sulkijalihakseen piti koskea vain vähän matkaa, eli ei katkaistu kokonaan. Kirugin mielestä inkontinenssi-vaivat ovat hyvin epätodennäköisiä tällä menetelmällä. Lisäksi tuli uusi kraateri (n 2 cm kanttiinsa, siis ihan pyöreä reikä kun kaikki kudos jouduttiin poistamaan) peppureiän viereen joka sitten pakattiin sorbactilla (en ole syvyydestä vielä varma kun ei mainittu epikriisissä ja hoitsu ei tiennyt). Fisteli oli haarainen, eli iholta meni suht kohta suora viiva peräsuoleen n. 2.5 cm pitkä, mutta keskeltä tätä fisteliä lähti 2 haaraa hevosenkenkämäisesti, toinen isompaan kammioon joka täynnä märkää (se kraateri), ja toinen oli pitempi mutta hyvin kapea. Tämä pidempi fistelikanava putsattiin, mutta se jätettiin sinne! Ideana on kuulemma se, että nyt kun tuo peräsuoleen menevä reitti on poistettu fistulotomialla ja se arpeutuu, silloin tälle jätetylle kanavalle ei pääse enää bakteereita virtaamaan ja niiden pitäisi kuivua itsestään. Toivon todellakin että se onnistuu, koska kuulostaa vähän arveluttavalta. Nyt sitä ei kuulemma voinut leikata kokonaan pois kun olisi lähtenyt liikaa kudosta peppureiän ympäriltä.

Nyt Panacodia nappiin ja pieni velliaamiainen ja toivotaan että vatsa toimisi ok ja mahdollisimman kivuttomasti (otin illalla Levolacia). Sitten parin tunnin päästä terkkarille puhdistuttamaan ja vaihtamaan sorbactia. Saikkua alustavasti kuun loppuun saakka.

NeitiS, onpas sinulla ollut vastoinkäymisiä, muutekin kuin tämän persusvaivan kanssa! Harmittavaa! Koitetaan jaksaa toivoa että joskus ollaan terveitä tämän helvetillisen vaivan kanssa.

Murunen, mukava kuulla että pääsit pienemällä leikkauksella kuin mitä oli odotettavissa. Nyt toivotaan että vaiva paranee tuolla leikkauksella.

Yourskin leikkaus kuulostaa isolta, muistan lukeneeni tältä palstalta tuosta leikkaustavasta, kirjpitettuna se kuulostaa jotenkin kovin isolta ja kamalalta, ilmeisesti sairaalapäiviäkin on kuitenkin enemmän kun näissä muissa.

Oma leikkausaikani kirralle on kiirastorstaina, sitten taas nähdään mitä nyt kokeillaan. Ainut mitä vielä ei ole kekiltu on fistulotomia, minulla fisteli menee molempien sulkijalihasten läpi, joten en vielä ole valmis siihen että ne joudutaan katkaisemaan. Katsotaan mitä tuleman pitää...

Toivotaan että tämä aurinko paistaa myös meidän mieliimme, aika mustalta vain välillä tuntuu...

Heipati heit!
Olipas aika ihanaa löytää tälläinen paikka jossa on paljon kohtalotovereita.
Lyhyestä virsi kaunis, itselläni sama vaiva. Tosin kärsin melkein kahdeksan vuotta, ennen kuin suostuin ajattelemaan leikkausta. Leikkaus on nyt tehty reilu viikko sitten ja kivut on aivan valtavat. Spinaalissa tehtiin venviiltojen salmiakkikuvioiden kera. Fistelikanavan suu jätettiin auki, johon nyt laitetaan Sorbactia ja muita imeviä haavanhoito asioita. Itkua on riittäänyt, enkä oikein saa olla kivuttomana ollenkaan. Panacodit ei tee kuin ihan hölmön olon, kipua poistamatta. Tunnin kerrallaan olen kivuton ja se alkaa syömään ihmistä. Onkalon pohjalle oli jäänyt Sorbactista langanpalanen, joten sen kanssa kannattanee olla tarkkana, miten leikkaa. Nyt ei tarvitse siis itse edes yrittää hoitaa mokomaa. Joudun jokainen päivä käymään "naapurissa" sairanhoitaja kaverini luona hoidattamassa haavaa/onkaloa. Tuntuu, ettei kukaan ota tosissaan tätä kipua jonka kanssa elän. En voi istua, kävely on he*vetin hankalaa..Hermo menee, vi*utus on mieletön!
Täällä on ihmisiä, jotka ymmärtää..Kiitos siis siitä

Heippa pitkästä aikaa pyllytoverit!

Oon tarkotuksella ollut käymättä täälä ja yrittänyt vähän väkisinkin unohtaa tämän inhottavan vaivan..
Ikäväkseni huomasin että uusiakin on tänne tullut, tervetuloa ikävän vaivan omaavien joukkoon.
Nousi taas leikkauksen jälkeist inhottavat tuntemukset pintaan kun meinasi usko loppua..
Täytyy kyllä vielä sanoa että tää palsta anto ainakin mulle marraskuisen leikkauksen jälkeen paljon voimia

Omasta pyrstöstä sen verran että leikkaus oli tosiaan sillon marraskuussa jolloin tehtiin isompi leikkaus
spinaalipuudutuksessa (kun ei raskauden takia voitukkaan nukuttaa) ja "paikattiin" suoli yhteys (en vieläkään ole musitanu pyytää hoitokertomusta).
Tammikuussa mies tutkaili että haavan pohja oli umpeutunu, sen jälkeen satunnaisesti on vihlonut hanuria ja viimeviikkoina tuntunu
vasemman istuinluun vieressä välillä painetta...en uskalla ajatella sitä painetta sen enempää enkä halua painella pyllyä etten vaan löydä uutta paisetta..
Pitäisi pyytää miestä katsomaan taas joku päivä että haava on edelleen kiinni,
mutta niinkun sanoin niin olen yrittänyt sulkea tän ajatuksistani kokonaan pois (vaikka se ei vaivaa poistakkaan..).

Harmittaa kovasti teidän muiden vastoinkäymiset, on tää niin inhottava vaiva..
Helpottaisi kovasti jos toi paise olisi vaikka kädessä eikä tuola pyrstössä!



Koitin katsoo aikasemmista viesteistä että ketkä on käyny leikeltävänä KHKS:ssä?
Ajattelin jos olisi samasta kirurgista kokemuksia joka mun pyllyäni leikkeli, nimikirjaimet on A.T ja miespuolinen.
Haluaisin kuulla oletteko parantuneet kerrasta, toisesta, ette ollenkaan?
Kovin oli sillon mukava ja pätevän oloinen kun vertasi yhteen nuorempaan kirurgiin joka ei asiasta juuri mitään tiennyt..