Suomeksi

Jeps, kyllä se aukko on fisteli ja jotain mätääkinkai tulee, isomman aukon vieressä vielä toinen pienempi, väliä varmaan puolisenttiä. Kyllä on mieli korkealla!

Aukoilla oli siis yhteys toisiinsa mutta aukaisun jälkeen haavan pohja näytti siistiltä ja onkaloita ei löytynyt. Ilmeisesti se oli mennyt vaan liian äkkiä kiinni jolloin itse haavaan oli jäänyt kudosnestettä tms. Joka purkautui ulos ohuen ihon läpi. Ilmeisesti hapettomilla olosuhteilla on myös merkitystä, sen verran syvällä pakaravaossa..

Kuulostaa ihan järkevälle teorialle! Nyt pitää vaan odottaa että parisenttiä pitkä, puolisenttiä syvä haava kasvaa pohjasta lähtien. taas paistaa aurinko...eilen oli musta päivä...;-)

Hei vaan ja liitytäänpä joukkoon "iloiseen". Vaivaa googletellessa huomasin täältä saavani paljon informaatiota tästä ehkä jopa ajoittain mielenterveyttä koettelevasta ongelmasta. Pitääpä kertoa oma tarina kun kyseisestä vaivasta on tullut jo jonkun aikaa kärsittyä. Jo kymmenen vuotta sitten opiskeluaikana huomasin ajoittain kipeän patin häntäluun vieressä, mutta poistui aina itsestään enkä miettinyt asiaa sen enempää.

Viime kesänä vaiva palasi uskomattoman kipeän puolikkaan kananmunan kokoisen patin kera. Tietysti sitä kehdannut mihinkään mennä muutamaan päivään valittamaan enenkun alkoi olla tuskaa yöt ja päivät. Päivystyksessä todettiin vain tulehtuneeksi rasvapatiksi ja antibioottejen kera kotiin kärsimään. Muutaman päivän päästä työterveyteen, jossa "rasvapatti" poistettiin. Tai poistettiin osittain, sillä osahan tuosta jäi jäljelle ja tuntumaan selvästi. Sinuksesta ei pitänyt olla kyse, vaikka epäilinkin niin.

Viikot kului ja toimenpidehaava vuoti ompeleiden välistä vähän väliä. Milloin verta, milloin talia (karvatuppi tukkeutunut?). Varasin ajan yksityiseltä kun huomasin, että sinushan se helvetti on. Häntäluun päällä kolme pienen pientä neulanpistoreikää ja patti kieli asiasta. Näitä reikiä en ollut koskaan aiemmin huomioinut (eikä huomannut tth:n lääkärikään). Toki kukapa sitä pelillä omaa persausta kovin usein tutkiskelisikaan . Kirurgin (plastiikka) kuulemisen jälkeen päädyttiin seuraamaan tilannetta, koska leikkauksissa iso riski epäonnistua. Talvi menikin ihan ok kunnes alkoi taas säät lämmitä ja takamus hikoilla. Ajoittain (n 1 krt/kk) tuntuu pientä tulehdusta tulevan. Patti kasvaa ja ajoittain vanhan arven/kanavien kohdalta vuotaa tyhjäksi. Suurempia kipuja ei ole ellei tyhmänä (näin on tullut tehtyyn) mene näpräämään ja tunnustelemaan aluetta.

Pakkohan tälle on kai jossain vaiheessa tehdä jotain, vaikka toimenpide epäilyttää. Aina välillä olen varaamassa uutta aikaa ja välillä mietin, että josko se talvella taas rauhoittuisi. Varsinaista isoa paisetta/pattia takaisin ei ole (vielä) kasvanut takaisin.

Mietityttää vaan kun aika monella täällä tuntuu menneen heikosti haavat umpeen ja toimenpidettä uusitaan säännöllisin väliajoin, että kannattaako koko homma vai kärvisteleekö vaivan kanssa ns. kotikonstein? Harrastustoiminta (maantiepyöräily, ja kyllä olen harrastanut - vuoti tai ei. Lappua päälle vaan. Siitä en luovu, sillä on niin iso osa elämää) ja istumatyö eivät tietysti paljon helpota tilannetta. Ahdistaa. Ottaa päähän. Syksyllä pitäisi vielä avopuolison synnyttää esikoinen eli tässä on stressin poikasta joka suunnasta ilmassa. Leikkaukseen vaiko ei - siinäpä pulmaa kerrakseen. Ja jos menee, miten pärjää perheen (vauvan) kanssa pärjää jos haavan kanssa pitää vielä elää ja stressata. Phuuh... Alkaa hermot olla tämän kanssa riekaleina. Eikä ole edes kuulema kirurgin (talvella käyty) mielestä kummoinen tilanne verrattuna moniin muihin...

Heippa kaikille!

Mahtavaa, että tällainen palsta löytyy - suomeksi! Näin Saksassa asuessani olen saanut tähän mennessä kuulla taudistani vain saksaksi ja huonolla englannilla ja kyllähän tämä äidinkielinen keskustelu täällä on tuonut uutta tietoa ja laajempaa perspektiiviä kaikkeen viime viikkoina kokemaani.
Kerronpa siis lyhyesti tarinani.
Ensimmäinen oire pari viikkoa sitten keskiviikkona oli korkea kuume - vähitellen kipu alkoi paikallistua takalistoon ja vuorokauden kuluessa en voinut enää istua, en maata, en kävellä, en nukkua, kuume ei laskenut eikä kipu hellittänyt vaan kävi koko ajan pahemmaksi vaikka söin kaikki mahdolliset taloudesta löytyvät kipulääkkeet... Lopuksi pystyin vain valittamaan ja jopa juoma tuli saman tien nauttimisen jälkeen kaaressa ulos. Eli suoraan sanottuna helvetillinen olotila. Synnyttämättömänä naisenakin voin kuvitella että tämä kipu oli paljon pahempi kuin synnytystuskat...
Perjantaiaamuna kahden nukkumattoman vuorokauden jälkeen avomieheni kuskasi minut omalle lääkärilleni (itse en pystynyt enää siis kävelemään vaan yritin konttausasennossa kestää matkan vastaanotolle takapenkillä). Lääkäri ei oikein osannut tehdä diagnoosia, höpisi vain peräpukamista, varasi kuitenkin ajan kirurgille maanantaiksi ja määräsi antibiotit ja vahvemmat kipulääkkeet - joista ei myöskään ollut mitään apua.
Lauantaina sitten oli pakko lähteä sairaalaan päivystykseen ja siellä vähän sama juttu - puhuttiin vain peräpukamista kummemmin edes perälistoa tutkimatta. Ja kuume oli muka noussut flunssan takia (viimeisin flunssa taisi olla vuosia sitten ja tunnen kyllä ne oireet, joten aika hatusta vedettyä tuokin taas). Noh, vähitellen, kun en tosiaan päässyt edes tutkimushuoneesta enää omin avuin pois niin lääkärit miettivät verikokeiden ottamista sittenkin. Ja siellähän sitten pahanlaatuinen tulehdus jo näkyikin - CRP 240 ja eikun soitto toiseen sairaalaan, suoraan osastolle ja samantien asiantuntevan lääkärin lähettämänä ensin tietokonetomografiaan ja sieltä suoraan leikkauspöydälle. Kuulemma leikkaus oli pakko tehdä heti. Diagnoosi siis hevosenkengänmuotoinen paise (Abszeß), joka puhkotiin kahdesta kohtaa eli nyt on persauksessa kaksi avohaavaa. Kirurgin mukaan harvinaisen laajasta paiseesta oli kyse ja aluksi ajateltiin, että peräsuoli saattaa myös olla sen verran vahingoittunut, että pitäisi avanne tehdä... mutta ei sentään kuitenkaan! Onneksi!
Seuraavana päivänä leikkauspöydälle uudelleen ja siteet vaihdettiin - olisi kuulemma ollut liian kivuliasta vaihtaa ne ja tehdä tarkastus nukuttamatta - sitten vaan sairaalassa pötköttelyä, haavojen putsausta muutama päivä ja ylilääkärin lähettämänä leikkauspöydälle vielä kerran, enää ei onneksi mitään kummempaa tarvinnut tehdä. Luulen, että tuo viimeinen tarkastus tehtiin, jotta päästiin tarkistamaan mahdolliset fistelit tai syvemmät vauriot.
Viikon siis pötköttelin sairaalassa ja hoitoon olen tosi tyytyväinen - myöskin rivakkuuteen, jolla leikkaukseen lähetettiin heti kun oikea diagnoosi oli tehty. Kamalalta kuulostaa lukea monia tarinoita täältä, joissa leikkaukseen täytyy jonottaa tai jossa leikkaus tehdään ihan vaan päiväkirurgiassa...
Viikko sitten kotiuduin sairaalasta eli ensimmäisestä leikkauksesta on nyt 13 vrk. Haavoihin ei juurikaan satu, itse asiassa leikkauksen jälkeen en ole tarvinnut kipulääkkeitä lainkaan, ellen sitten yritä kävellä liian pitkiä matkoja, jolloin siteet alkavat hiertää.
Nyt käyn päivittäin läheisellä kirurgilla, joka tarkista haavat ja paranemisen ja vaihtaa siteet. Ilmeisesti tätä jokapäiväistä ramppaamista jatkuu vielä joitakin viikkoja, kunnes haavat alkavat olla ummessa. Umpeutumiseen en kyllä osaa yhtään kuvitella kuinka kauan menee, isoista alueista kun on kuitenkin kyse...
Itse suihkuttelen myös haavoja päivittäin ja nyt sain myös jotain geeliä viikonlopuksi, jota haavoihin tulisi laittaa. Onneksi avomieheni on ymmärtäväinen assistentti näissä haavanhoitohommissa. Siitä on vain mielenkiintoista tarkkailla peppuani kuulema!
Tämmöinen tarina täällä suunnalla. Kamalinta kai kivun lisäksi aluksi oli, ettei itsellä ollut mitään käsitystä tämmöisestä vaivasta! Ja tavalliset lääkärit eivät osanneet tehdä oikeaa diagnoosia. Tältä palstalta on ollut huojentavaa lukea muiden kokemuksia ja myös ollut hyvä huomata mitä kaikkea muuta tähän juttuun voikaan liittyä. Toivon todellakin, että omalla kohdallani tämä jää tähän yhteen kertaan. Mutta mitäänhän ei voi ennustaa... Ja ärsyttävää on myös se, että tarkoituksena oli lähteä autolla lomailemaan Suomeen, mökkeilemään, saunomaan, uimaan, ... Mutta nuo haaveet saa kai tältä kesältä heittää. Mitenpä tässä vuorokausia autossa istuu ja voi olla, että saunomiset ja muut on hetkisen kiellettyjen tekemisten listalla. Höh.
Mukavaa kesän jatkoa kuitenkin kaikille ja kirjoitelkaahan lisää!

Liityn minäkin tähän iloiseen joukkoon. Ekan kerran sain patin takalistooni tammikuussa 2011, mutta silloin ei sinuksesta ollut puhettakaan, lekuri sanoi vain, että kys.vaiva voisi uusia ja kannattaa vain huolehtia hygieniasta. Sain sitten antibioottikuurin Kefexiniä (ylläripylläri), paise puhkesi itsekseen enkä sitä sitten sen enempää ajatellut.

Nyt sitten puolitoista vuotta myöhemmin paise uusi, mutta tällä kertaa se ei puhjennut ihosta läpi vaan oli osaksi kova ja osaksi pehmeä ja enemmän toisessa pakarassa kiinni, kun taas tuo ensimmäinen oli aivan vaon yläosassa ja jo iskenyt ihon pinnalle. Sain Kefexiniä ja viikon saikkua, mutta viikonkaan kuluttua ei ollut puhjennut tai parantunut, aivan sanoinkuvaamaton kipu ja heti aamusta sain lääkäriajan. Lekurilla eivät kuitenkaan saaneet sitä auki vaan antoivat lähetteen sairaalaan, jossa sitten lääkäri ja hoitaja sen puhkaisivat viillolla, 2 viikkoa saikkua ja Sorbactia takapuoleen päivittäin. :--( Vasta tuolla sairaalassa sain kuulla että sinuksesta on kyse ja että pitäisi käydä leikkaamassa tämä, ja tästä tuleekin kysymykseni teille, jos joku olisi mukava ja voisi vastata:

Miten pitkään paraneminen kestää, voiko silloin tehdä mitään vai pitääkö vain maata kotona takapuoli pystyssä? Opiskelen täysipäiväisesti ja minulla on luentopakot enkä usko voivani olla sieltä pois. Eli miten paraneminen sujuu (jos oletetaan ettei komplikaatioita tule). Jos pitää vain maata sängyssä niin ainoa hetki jolloin sen voin hoitaa on kesä, jolloin opiskelijan pitäisi olla töissä.

Kannattaako myös suoraan hakea apua ja leikkausaikaa yksityiseltä vai voisiko YTHS:ltä saada aikaa?

Hei kaikille vanhoille ja uusille tervetuloa palstalle mukaan!

Pikkuhiljaa täältä vanhat, jo parantuneet kaniut tippuu pois, tai ainakin kommentoivat vähemmän kuin ennen. Uskoisin että jokainen tämän helvetin läpiläynyt haluaakin ottaa etäisyyttä tään tautiin. Silti olisi kiva kuulla mitä kaikille, jo parantuneille ja muillekin kuuluu!

Uudet tulokkaat, lukekaa kirjoituksia läpi ja ottakaa niistä kaikki tieto mitä saatte käyttöönne! Sekä sinuksen että anaalifisteleiden hoidosta on tosi vaikea saada tietoa, jopa hoito-ohjeet vaihtelee sen mukaan kuka sairaanhoitaja tai kirurgi on töissä.

Sitten omaan kankkuun: kaksi viikkoa liukuläppäleikkauksen leikkauksen jälkeen leikkaushaava pakarassa oli miltei kiinni, päivän jomotuksen ja pakotuksen jälkeen housut oli täynnä punaista verta, en tiedä tuliko se pakaran vai peräsuolen leikkaushaavoista. Sen jälkeen verta ja mätää valui päivittäin ja hiljalleen pakaran haava on mennyt kiinni, pikku hiljaa kova arpi alkanut pehmenemään. Jomotusta joka säteilee takareiteen on päivittäin. En vielä uskalla edes ajatella, saatikka sanoa ääneen että olisin parantunut. Tilanne on kuitenkin tällä hetkellä parempi kuin kuukausiin.

Nyt sitten yritän elellä mahdollisimman normaalisti, fillarointia en vielä uskalla aloittaa mutta uimaan olen jo uskaltautunut!

Jos tämä oli tässä: paiseesta alkanut, anaalifisteli rumba vaati: yhdeksän isompaa leikkausta kirurgisessa sairaalassa ja lukuisia paiseen puhkaisuja päivystyksessä. Henkinen puoli on tämän sairauden kanssa joutunut koville, naiseus on hukassa, hetkittäisiä masennuksen hetkiä ja lukematon määrä toivottomuutta. Kaikkeen tähän on tältä palstalta saanut eniten apua, vertaistuki löytyy täältä!

Jos vuoden päästä tilanneon vielä tämä, että uutta paisetta ei ole tullut, olen luvannut itselleni että, ärjetän suuret juhlat!

Sitä päivää odotellessa, kaikille palstalaisille hyvää loppu kesää!

Minä en ainakaan kuulu näihin parantuneisiin, mutta en vaan kertakaikkisesti ole jaksanut tilannettä tänne päivitellä.

Joulukuussahan sitä viimeksi persausta rassattiin auki se 3,5 cmx2 cm levynen haava (yhteyttä peräsuoleen ei enää ollut). Kolme kuukautta myöhemmin sekannuksen vuoksi oli eri kirurgi, joka komensi lopettamaan Sorbactin käytön. Haava sama 3,5 cm.

Toukokuussa "omalle" kirurgille, haava 2,5 cm. Kirurgi ehdotti, että pidetään pieni huilaustauko, niin saan nauttia kesästä... En kyllä oikein tiedä miten kesästä nautitaan hikoilematta, suihkun ääressä, uimatta, pyöräilemättä ja pitkään istumatta, mutta "lomaa" on nyt pidetty. Syyskuussa on vasta seuraava näyttö... Ihmettelen miten eri aikataululla nämä asiat etenee - Hilmahan viimeksi pääsi samassa sairaalassa puukon alle ennätysajassa, mutta sinulla taisi kyllä olla akuutimpi tilannekin?

Haavan koosta en pysty itse sanomaan yhtään mitään, sillä se ei eritä suuremmin mitään (jos istun paljon niin tulee sellanen pieni topzin kärki puristaen). Reikä on niin pieni, etten sitä silmällä erota. Istuminen onnistuu "tyynyllä", mutta usein pitkä istuminen tai kovalla istuminen kostautuu kipuiluna seuraavana päivänä. Pakara on kauttaaltaan pehmeä, eikä anna mitään vinkkejä siitä, että mikä siellä on tilanne.

Sitä kyllä ajattelin, että jos tämä persaus tästä vielä rassataan auki niin tivaan tiukkana, että miksei voitaisi kokeilla kiinni tikkaamista, kun ei se tunnu näillä konsteilla kiinni menevän. On sitä niin monta kertaa yritetty! Satoja euroja olen Sorbacteihin käyttäny...

Olen kyllä muuten sydämeni pohjasta päättänyt, että syyskuun pyllistyksessä ei ole enää tohtorille mitään näytettävää. Että jos se tahdosta on kiinni, niin...

Kaikille paranemisia ja erityisterveiset Hilmalle - tsemppiä!

Heipparallaa meille kaikille
tässäpä positiivista kerrottavaa juuri joukkoomme liittyneille ja kauemmin asian kanssa painineille. Omasta leikkauksestani tulee kuluneeksi marraskuussa NELJÄ vuotta ja kunnossa ollaan. Nyt tulee sitten se MUTTA....edelleen pakara kipuilee, pitkään istuminen tuntuu pahalta, asentoa saa hakea ja takaraivossa kytee, "siellä se muhii"-meininki. Kaikki on kuitenkin ok, en ymmärrä mitä kipuilu on, hermo-juttuja kaiketi vaan, pitää naisen valppaana.
Toivon kaikille parannusta ja Hilma, sua mä suorastaan fanitan!! Ihana on ollut lukea, kuinka et ole periksi antanut, vaan olet lähtenyt matkoillekin, HYVÄ, HYVÄ!!

Kesäterveiset kaikille, sekä vaivan kanssa taistelijoille että tervehtyneille. Tsemppiä varsinkin Hilmalle! Pidän peukkuja että saat vuoden päästää järjestää kunnon bileet .

Minulla myös, kuten Taiskalla, on positiivista kerrottavaa. Viimeisestä leikkauksesta (jonkinlainen korjausleikkaus liukuläppäleikkauksen jälkeen) on puolitoista vuotta ja kaikki on hyvin edelleen. Joskus, aniharvoin, tuntuu jonkinasteista "juilimista" kankussa mutta se on ollut vain hetkellistä ja menee aina itsestään ohi. Ehkä jotkin arpikudokset siellä takamuksessa kinnaa, ei sen vaarallisempaa, toivottavasti. Pystyn treenaamaan, istumaan, pyöräilemään ja touhuamaan kaikkea muutakin aivan tavalliseen tapaan.

Leikkaukset kuitenkin ilmeisesti jonkin verran vioittivat sulkijalihasta joten "pierunpidätyskyky" (haha, mikä sana ) jonkin verran vaurioitui. Onneksi sain lähetteen täällä Ruotsissa yhdelle tällaisiin vaivoihin perehtyneelle "suoli-terapeutille". Häneltä sain aivan mahtavia neuvoja ja treenausohjelman. Tällä hetkellä pystyn hallitsemaan oman peräpääni melko hyvin .

Voimia kaikille taistelijoille! Nämä on sitkeitä vaivoja jotka rassaa sekä henkisesti (luultavasti eniten) että fyysisesti. Älkää antako periksi vaan hakekaa apua joka taholta niin kyllä se oikea hoito vihdoin löytyy!

Moi Kaikki! Ma onn iloinen loytää suomalaisia ​​ihmisiä tämän ongelman. Anteeksi, suomeksi ei hyvin! Puhun englantia

I'm another love refugee, who has moved to Finland 8 months ago. While I was travelling I picked up a sore tailbone (which I asumed natural from all the 20 hour bus rides on dirt tracks in Myanmar) The sore became a lump which, after 6 months, opened and bled. I was petrified it was something serious. After a second trip to Terveystalo the doc diagnosed a 'sinus pilonidus', and after reading all this website I am sure it is what I have.

I think my case is mild. I can feel one pit right on my tailbone and the abscess is about an inch lower and to the left. I've only really had one infection and it was not so painful, nor did it drain so much just spots of blood and puss. Anyway the details of my sinus are not relevant...... my concerns are more about the care I should expect. From all my reading it sounds like I should have a 'pit picking' using Bascom’s in from the side technique.

My care has been passed from Terveystalo to Helsinki Uni Hospital. I see the social services in Finland are really excellent, and I have no doubt that I will receive the best care! Still I have a big fear. Does anybody have experience of Helsinki Uni Hospital in these kind of surgery? Are they well educated with pilonidal disease? I never have had problem with the language barrier here, but will I have some in the technical conversations required. I did panic somewhat when I got 5 pages of Finnish from the Hospital. Do you think I should bring my Finnish girlfriend to my surgical consult next month?

Any advice , help, reassurance would be hugely appreciated.

Kiitos paljon!!

PS. Opiskelen suomea, ja puhun vahan mutta en osaa lääketieteelliset asiat

No niin, toistaiseksi viimeinen käynti kirralla takana. Kirurgi totesi, että tällä hetkellä näyttää siltä, että vaiva on parantunut!

Olen niin onnellinen, kuitenkin takaraivossa on pelko mahdollisia takapakkeja odotellessa. Olenhan tämän neljän vuoden aikana ollut kerran aikaisemmin tässä samassa tilanteessa. Silloin haavan kannalta rauhallista aikaa oli reilut kaksi kuukautta.

Fillarointi kiellettiin puoleksi vuodeksi, ja kaikki mekaaninen rasitus haavakohdalle. Eli jos kaikki on ok, keväällä voi aloittaa työmatka fillaroinnin.

Haavakohtaa juilii ja pakottaa päivittäin, joten vaiva ei pääse unohtumaan. Mutta niin kuin Taiskakin kertoi, se ilmeisesti kuuluu asiaan, ja sen kanssa on helppo elää jos vain itse tauti pysyy poissa! Pidätyskyvyssä on vielä hieman toivomisen varaa, mutta jos leikannutta kirurgia on uskominen, tämä säästävä leikkaustapa, mitä minulle näissä leikkauksissa tehtiin, on hieman armollisempi juuri sulkijalihakselle.

NeitiS toivon että sinäkin, niin kuin muutkin, pääsette vaivoistanne, toisilla se menee yhdellä leikkakusella, sitten on meitä jotka saamme olla leikkauspoydällä kymmenenkin kertaa, ennen kun vaivaa hellittää!

Peppi, ihana kuulla että olet vieläkin terve, ja saanut apua pidätyskyvyn palauttamiseen!

Nyt nautin tästä haavattomuudesta, uinnista ja kaikesta ihanasta tekemisestä mikä on jäänyt neljän vuoden aikana tekemättä. Ja toivon että tämä olisi tässä.

Tsemppiä kakiklle vaivan kanssa taisteleville! Vaikka toivottomalta välillä tuntuu, aurinko paistaa myös teidän risukasaanne!

Jälleen uusi jäsen tulee mukaan joukkoon.

Oma tarina on se, että kesän alussa häntäluu kipeytyi todella kovin ja luulin että olen sen kännipäissäni murtanut tai jotain. Sitten huomasin märkäpatin ja netistä tietoa etsiessäni ajattelin sen olevan sp ja kävin turussa pulssissa sen puhkaisemassa, lääkäri totesi, että on niin pieni että seurataan paranemista ja tilannetta. Patti ei ole vieläkään parantunut ja sulkeutunut vaan vieläkin erittää jatkuvasti hieman, joten se pitäisi nyt käydä leikkaamassa. Kirjoilla olen tampereella, jossa leikkaus tehtäisiin ilmeisesti hatanpään sairaalassa.

Kysynkin nyt onko kokemuksia Sairaalan kirurgeista, että löytyykö sieltä tarvittavaa tietotaitoa onnistuneeseen leikkaukseen? Vai menenkö suosiolla yksityiselle puolelle pulssiin leikkaukseen, vaikka ei sairausvakuutusta löydykään?

Saatan kyllä mennä jokatapauksessa yksityiselle puolelle, sillä kokemuksia julkisen puolen toheloinnista alkaa olla jo liikaa.

Noniin, tässä tuli käytyä gastroenterologian poliklinikalla lääkärin vastaanotolla, joka totesi että leikataan. Kysyin leikkausmenetelmästä ja ilmeisesti tehdään sama mikä muillekin "ensikertalaisille" eli pala pois ja haava tikataan kiinni. Tuumasin, että eikö melkoinen osa noista kiinnitikatuista haavoista tulehdu ja vastaus oli että näin nyt tehdään. Lisäksi tiedustelin marsupialisaatiosta ja bascomista, ensimmäistä ei kuulemma näissä leikkauksissa käytetä ja jälkimmäisestä ei oltu kuultukaan - mikä oli tietysti odotettavaa. Mietteitä? Pitäisikö jo tämän perusteella heivata koko ajatus julkisella leikkauttamisesta?

Yksityiseltä hain lähetteen julkiselle puolelle. Syystä, että halusin asiantuntevan lääkärin mielipiteen tilanteesta, mutta en taloudellisista syistä raaski käyttää pieniä säästöjä yksityisellä tehtävään leikkaukseen. Kun kirurgin arvio on pyörinyt 1000-3000€:n välimaastossa. Puhe on ollut kohdallanikin "pala pois ja tikeillä umpeen" tekniikasta. Epäilyttää itseäkin, että kuinka käy ja revitäänkö tikit parin päivän päästä pois tulehduksen vuoksi. Leikkausajankohtaa tosin ei ole omalla kohdalla edes tiedossa. Sitä odotellessa. Ei tämä elämä kuukausittain tulehtuvan patin kanssakaan mitään herkkua ole.

Moikka piiiitkästä aikaa!

Heti ensiks sanon tohon haavan tikkaukseen:
Mulla tikattiin ekalla kerralla haava umpeen ja voi jessus sitä kipua kun mätää pakkaantu
edelleen ja tikit ei antanu periks että ois päässy pihalle.. Kipu oli sietämätön kunnes mätä
teki tiensä pihalle tikkien välistä ennenkun pääsin takasin kirurgille..

Oma tilanteeni on se että edelleen pakarassa pakottaa välillä,
yritän olla ajattelematta asiaa ja keskittyä nyt vaan tuohon 3kk poitsuun..
Pelokkaana odottelen että paheneeko tuo paineen tuntu vai onko se vaan arpikudos mikä on kipeä?
Olisko jollain tietoa tästä?
7.11.2011 siis leikattu viimisen kerran reilu 10cm pituinen ja melkein saman verran syvä (muistaakseni, en jaksa selata viestejäni) haava
jossa samassa kohtaa kipu tuntuu.

Ja hurjasti tsemppiä kaikille ja "tervetuloa" joukkoon synkkään uudet!

Mut leikkeli Kanta-hämeen keskussairaalassa Antti Tamminen johon tykästyin.
Tuntui tietävän laajasti taudista ja nimenomaan hän korjasi ensimmäisen leikkauksen virheet
ja leikkasi tuon viimeisen leikkaukseni josta on nyt vajaa vuosi.
Vakuutti leikkauksen jälkeen että nyt on vaivasta päästy eroon ja varovaisesti tätä toivon edelleen.

Hei, en tiedä miten olet lukenut tai tulkinnut tuota blogikirjoitusta, kun olet halunnut jostain syystä tuoda esille vain sen, että minä puolustan konservatiivista hoitoa.
Tuollainen tulkinta on kuitenkin vain osa totuutta, minä puolustan sekä konservatiivista että kirurgista hoitoa tämän taudin hoidossa, molemmilla on paikkansa.
Minulla on siis vuosien kokemus sinus pilonidaliksen hoitamisesta suurella määrällä potilaita.

Eli:

Jos on täysin oireeton sinusaukko, sitä ei mielestäni pidä lähteä leikkaamaan "varmuuden vuoksi".
Jos on lieväoireinen sinus pilonidalis, tulee operatiivista hoitoa harkita heti kun on selvää, että ongelma pitkittyy, eikä konservatiivinen hoito riitä. Seuranta esim 3kk.
Jos on vaikeaoireinen sinus pilonidalis, ei konservatiivinen hoito yleensä auta vaan kannattaa heti harkita operatiivista hoitoa.

Ei kaikilla potilailla ole kiire leikkaukseen. Leikkasin jokin aika sitten potilaan, kenellä oli ollut 10 vuoden ajan lievää vaivaa ajoittain.
Toisaalta joillakin potilailla on mielestäni aivan turhan kova kiire. Pelkkä sinusaukko ilman mitään oireita ei mielestäni vaadi leikkaushoitoa.


Lauri Collan
kirurgian erikoislääkäri

Älkääs kaikki fistelivaivaiset jättäkö mua tänne yksin . Ei vaineskaan - ihanaa kuulla, että niin monelle teistä kuuluu hyvää!!!

Mulla siis haava ei eritä mitään, on välillä useitakin päiviä (pinnasta) kiinni, kunnes tupsauttaa ilmoille nuppineulanpään kokoisen pienen klöntin märkää. Kirurgi nyt kuitenkin oli sitä mieltä, että joku siellä sitä syötää eli jälleen kerran on edessä magneettikuvaus ja leikkaus (marraskuussa). Edellinenhän oli joulukuussa 2011, jolloin ei mitään peräsuoliyhteyttä löytynyt. Kiinni se ei vaan tunnu menevän - ylimääräinen reikä persauksessa huhtikuusta 2010 lukien .

Eniten ärsyttää jälleen kerran se, kun ei tiedä mitä on luvassa. Pahimmissa peloissa on elämäni kipein kokemus (liukuläppäleikkaus), mutta jotain Setong -langasta oli taas puhetta. Tosin siitä on aiemminkin ollu puhetta, mutta mulle ei sitä koskaan ole tehty. Itse olisin halukas kokeilemaan haavan tikkausta, kun ei se mitään eritä, mutta kirurgi ainakin alustavasti ei ollut lainkaan myötämielinen tähän. Nähtäväksi jää...

Voikaahan hyvin te tervehtyneet ja uusille omalta osaltani tervetuloa!

Moikka, mä en oo kans jaksanut vaan kirjoitella tänne sen kevään v.a.c-hoidon jälkeen joka sekin meni vituiks ja haava aukes (ja tästäkin hoidosta viel 600e maksamatta...), tampereel TAYS:ssa tikattii kii loppukesäl kolmeen kerrokseen ja meni välttävästi kii, mutta jäi fisteli yläosaan ja oli taas paskaa kudosta ja onkalo terveen ihon alla syvällä ja samoin tein tulikin paikallispuudutust ja puukkoa. Nyt taas aquacel nauhaa kahteen 3cm syvään ja 3cm pitkään onkaloon, jotka yhdistää käytävä terveen 3cm ihokaitaleen alla... Pelkästään tän viikon aquacelit 80 e + kotisairaanhoito päälle, ei paljo naurata varsinkaan kun ei ole kelastakaan tullut elokuu alun jälkeen penniäkään kun möhlivät tampereel b-lausunnon kanssa. Nyt oottelen tampereelt soittoa jatkon suhteen... eihän täs oo taas oltuka istumatta kunnol ja sairaslomal ku helmikuust asti... tsemppiä taas....!

Terve, aattelin kirjottaa tänne kun näitä niin ahkerasti lukenu tässä muutamana päivänä kun kivut ovat käskeneet olla makuullaa joten läppärillä selailua ollut nää. Eli itelle on tullu muutaman vuoden sisää 4 isoa paisetta ja jotain pieniä eri puolille, sisäreiteen/nivusiin, korvan taakse kaks kertaa (oli aika hurjan näkönen) ja nyt tänne peppuvakoo. sisäreisi oli itseasiassa pahin ku vaatteet hankas sitä kävellessä, kivut oli sitä luokkaa et se on ainoa kerta ku on joutu viiltää auki.

Tulee ilmeisesti diabeteksen ja tupakoinnin mukana. Kävin just ottaa pikkupikkutatskan ja se on varmaan omiaa lisää tota tulehusta koko kehossa, siks tää varmaa tulikin juuri nyt. Että ei tässä voi nyt ku yrittää pärjätä ja toivoa ettei paiseilu rupea lisääntymään, noi muut ei ainakaan oo palannut, ei oo tarvinnu leikellä eikä mitää.

Tätä kävin muutama päivä sit näyttää päivystyksessä mutta ilmiselvästi muissa maailmoissa, ainoastaan krapulan maanpäällisin ajatuksiin sitovan lääkärin mielestä ei muuta ku kefixiniä "eikä näytä sinukselta". No olen noita googlettanut sen verran että ilmeisesti 99% peppuvaossa olevat paiseet ovat juurikin näitä, eikä siinä katota onko ylimääräisiä reikiä (itellä ei oo, tai no se purkausreikähän voi jäädä?).

No anyhow, tänään on juhlapäivä kun se vihdoin purkautui kolmen päivän kärsimysten jälkeen. Ois kyllä tänää myöhemmin lähteny puukotettavaks jos ei ois auennu, sen verran kerkesin kyllästyä.

Toivotaan nyt ettei ihan heti uusisi, oon tiukan skeduulin koulutuksessa jossa ainakin ekan 4kk aikana yli viikon poissaolot on potku persuuksille. Siinä menis kyllä kaikki päin mäntyä, rahoitus loppus yms, et toivotaan et se ei ainakaan ihan heti palaa. Yritin levitellä sitä ja suihkutella sisääkin, mut tiedä siitä pienestä reijästä mitä iloa siitäkin on. Jos tulee uusiks niin sit pitää viedä lekuriin ja varmistaa et se kattoo ettei siel oo mitää ylimäärästä, ja katsoa pitäisikö se sitten leikata, mimmosia tunneleita ne kaverit on sinne kyhännyt.

Jooh. Aattelin vaa kiittää tiedosta, tosi paljon sympatiaa ja jaksamista vaikeille tapauksille, en osaa edees kuvitella millasta elämä ois tän kanssa päivittäin.

Ja niille ensikertalaisille jotka googlen kautta tänne ekaa kertaa eksyy haluaisin muistuttaa että suomalaiset kirjottaa tälläsille foorumeille yleensä vain jos vaiva on paha ja haetaan vertaistukea yms. Googlehan aukastaan vasta sitten kun vaiva on ja siitä kerrotaan vasta sitten kun on jotain kerrottavaa, ts. ei parannu tms. Tällekin foorumille pitää rekisteröityä ennen kuin voi kirjoittaa (moni ei jaksa) Kesti monta päivää herätä siihen todellisuuteen että vaiva on todella yleinen ja hyvin suurella osalla, se paranee helpolla, eli etukäteen ei kannata liikaa pelkää, mutta asioista on hyvä tietää, moni päivystys lääkäri kun ei muista edes taudin nimeä.

Eipä siinä, kirjoittelen ehkä uusiksi jos vaiva palaa. Superpaljon tsemppiä kaikille!