Kerron tännehän myös miun kokemuksen sinus pilonidaliksesta..

Elokuussa 2018 tuntui isohko patti pakaravaon alussa, selällään ei pystynyt mitenkään olemaan. Ei muuta kun soittoa tkn ajanvaraukseen -> abkuuri ja sairaslomaa.. tästä pari päivää eteenpäin niin oli pakko lähteä päivystykseen aivan järkyttävät kivut en pystynyt kun itkemään. Päivystyksessä puudutus kylmäspraylla ja avaus, kirurgi mittasi syvyydeksi reilut 3 cm

siitä sitten alkoi kamala haavahoidossa ramppaaminen, sorbact-nauhan vaihto ja huuhtelu keittosuolalla joka toinen päivä

Onkalo ei meinannut millään parantua ja miulta loppui jo usko koko hommaan, kyllä tänä aikana on parisuhde ollut koetuksella..

Vihdon ja viimein joulukuussa pääsin plastiikkakirurgin luo keskustelemaan leikkauksesta, joka oli suunniteltu toteutettavaksi tammi-helmikuun aikana

Leikkaus olisi ollut helmikuun alussa, yllätys yllätys olin kamalassa kuumeessa eivätkä uskaltaneet leikata

taas jatkettiin haavahoitoa, lähes koko ajan kotona. Huhtikuun viimeisellä viikolla sain päiväkirurgian puolelta puhelun että miulle on varattu leikkausaika 16.5 JEE!

Leikkaus aamuna minuu jännitti ja pelotti todella paljon, en ois halunnut edes mennä sinne mut onneks menin

anestesialääkäri rauhoitteli ja jutteli mukavia(puhuttiin koirista) niin suurin jännitys hävisi, seuraava muistikuva onkin sitten heräämönpuolelta..

Olin varautunut todella pahoihin kipuihin, mutta en tuntenut juuri mitään. Onko muilla ollut vac-hoidosta kokemusta? Miulle oli laitettu sellainen leikkaushaavan päälle ja se oli siinä viikon verran, piti kannella sellasta pikku mööpeliä mukana koko ajan.

Seuraavaksi siirryttiin tukiteippeihin ja niiden aikana ollut pientä kipua..mikä on toivottavasti ihan normaalia

Pienin ja toiveikkain askelin eteenpäin