Tilannepäivitystä. Aamut ovat edelleen hankalia. Ulostamisen jälkeen olen suihkutellut kunnolla ja sitten ohjeen mukaan painellut haavan ympäriltä, jotta mahdollinen mätä tulisi ulos. Näiden paineluiden aikana haavasta tulee ulostetta ->kirvelee aivan pirusti. Lopulta kun saa haavan puhtaaksi ja hetken aikaa kulumaan tämän jälkeen, olo alkaa helpottua. Haavan ulkosuu on nyt melko pieni, erittäminen vähentynyt. Jos näitä aamukipuja ei olisi, voisi jopa ajoittain unohtaa vaivansa. Soitin kuitenkin kirran polille ja kerroin ongelmastani, sain aikaistettua jälkitarkastusta parilla viikolla, nyt siis vielä kaksi viikkoa odottelua. Kuinkakohan nopealla aikataululla olisi realistista odottaa saavansa setonin hanuriin? Onko millainen operaatio ja kuinka kovia kipuja odotettavissa operaation jälkeen?
Suomeksi
- Thread starter TheManWithPC
- Start date
Kiitos @Reikänen liukuläppäleikkauksen kuvauksesta. Odotin jo kovasti pääseväni tähän "korjausleikkaukseen" ja parantuvani lopullisesti, mutta se olikin vain "unta". Kävin viikko sitten poliklinikalla tarkastuskäynnillä (seton-langanlaitto oli 4.9.). Valitettavasti parantuminen ei ollut edistynyt kuten odotin ja kuvittelin, vaan on mentävä uuteen setonlanganvaihtoleikkaukseen. Pkle. Se tietää taas 2-3kk parantelua liukuläppäleikkausta varten. Eikö tää ikinä parane?! Kuten muutkin ovat kirjoittaneet tämä epätietoisuus, hoidon pitkittyminen ja tämän vaivan vaikea ymmärtäminen tuottaa fyysisen kivun lisäksi valtavastii ahdistusta. Milloin tästä pääsee eroon vai pääseekö ollenkaan, milloin saa taas elää "normielämää" uiden, vesijuosten, vesijumpaten ym.
@Janttu Minulla Setonlanka laitettiin nukutuksessa päiväkirurgisena toimenpiteenä. Haavakivut setonlaiton jälkeen vähenivät parissa viikossa. Panadol+Burana cocktail helpotti ja hoitona on ollut suihkuttelu kotona useamman kerran päivässä. Kuukauden päivät sitä eli hissukseen alkujärkytyksen jälkeen. Onneksi teen etätyötä, niin vessa/suihkutteluhommat saa soviteltua työpäivän lomaan helpommin. Nyt on pysynyt jonkin verran liikkumaan (kävelyä ja kevyttä jumppaa, muuten menisi selkä rapakuntoon). Yritän luoda positiivista meininkiä itselle, tuleva setonin vaihtoleikkaus tuo tuskaa "vain" pari viikkoa ja sitten on joulu ... hyvää joulunodotusta kaikille
@Janttu Minulla Setonlanka laitettiin nukutuksessa päiväkirurgisena toimenpiteenä. Haavakivut setonlaiton jälkeen vähenivät parissa viikossa. Panadol+Burana cocktail helpotti ja hoitona on ollut suihkuttelu kotona useamman kerran päivässä. Kuukauden päivät sitä eli hissukseen alkujärkytyksen jälkeen. Onneksi teen etätyötä, niin vessa/suihkutteluhommat saa soviteltua työpäivän lomaan helpommin. Nyt on pysynyt jonkin verran liikkumaan (kävelyä ja kevyttä jumppaa, muuten menisi selkä rapakuntoon). Yritän luoda positiivista meininkiä itselle, tuleva setonin vaihtoleikkaus tuo tuskaa "vain" pari viikkoa ja sitten on joulu ... hyvää joulunodotusta kaikille
@Janttu , mulle on kerran laitettu seton-lanka. Näin jälkeenpäin kun mietin niin kaikki taisi mennä kohtalaisen ok. Paljon pesua ja tuulettelua. Säännöllisesti kipulääkkeet. Kyllä siihen liikkumiseen langan kanssa jotenkin tottui, mutta välillä aiheutti kipua. Ja mulla vuoti aluksi aika paljonkin ja paikat ärtyi tietysti. Taisin silloin tännekin siitä kirjoitella. Aika kyllä kultaa muistot 
Huomenta! Tänään torstaina se nyt olisi. Nimittäin ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen fistelileikkaus. Gastokirurgin luona tosiaan kävin taannoin ja hän puhui Seton-langasta ja sen laittamisesta tässä minun tapauksessa. Voi siis merkitä, että leikkauksia on useampia. Pitää koittaa asennoitua myös siihen mahdollisuuteen.
Tänään toki juttelen vielä ennen leikkausta samaisen lääkärin kanssa ja hän kertoo leikkauksen kulusta sekä varmaan mitä on suunnitellut tekevänsä meikän pyrstölle. Jännittää aivan hirvesti. Jospa ne antaa jonkun alustavan lääkityksen, että en jää leikkaussaliin mennessä ovenkarmeihin kiinni pitämään Toiseksi pelottaa kipu sen leikkauksen jälkeen. Tokihan siellä on lääkitystä sen estämiseksi, mutta selkähistoriaa on takana parin leikkauksen verran ja rappeuma on 4-5 välissä eli kipu on tullut tutuksi. Silti se pelottaa
Nyt ei irtoa muuta tekstiä. Päivittelen tilannetta viimeistään kunhan kotiudun viikonloppuun mennessä sairaalasta
Tänään toki juttelen vielä ennen leikkausta samaisen lääkärin kanssa ja hän kertoo leikkauksen kulusta sekä varmaan mitä on suunnitellut tekevänsä meikän pyrstölle. Jännittää aivan hirvesti. Jospa ne antaa jonkun alustavan lääkityksen, että en jää leikkaussaliin mennessä ovenkarmeihin kiinni pitämään
Toiseksi pelottaa kipu sen leikkauksen jälkeen. Tokihan siellä on lääkitystä sen estämiseksi, mutta selkähistoriaa on takana parin leikkauksen verran ja rappeuma on 4-5 välissä eli kipu on tullut tutuksi. Silti se pelottaaNyt ei irtoa muuta tekstiä. Päivittelen tilannetta viimeistään kunhan kotiudun viikonloppuun mennessä sairaalasta
Marialiina
New Member
Kyllä sorbact on ainakin Taysissa ainoa mitä suositellaan kun paise on avattu. Koitin itse kysellä muita vaihtoehtoja, mutta sorbsct oli ainoa. Itsellä auttanut kyllä hyvin,vaihdettu TK päivittäin ja päällä ollut lappu ettei sorbact ole päässyt tippumaan WC reissulla pois. Päivittäin kävin niin kauan kun tarve oli. Hyvä asia ettei sulkeudu mikäli suoliyhteys fistelliin on. Eipä sillä,mulla jo pari kertaa tullut paise vaikka Seton lanka on joten leikkuri on tullut tutuksi... Hoitavaa toimenpidettä odotellessa
Kirran polilla käyty hanuria näyttämässä. Tuloksen arvasin jo ennalta, selvä fistelihän siellä on. Lääkärin mukaan näyttäis menevän sulkijalihasten läpi ja olevan sen vuoksi hankalammin hoidettavissa. Nyt varataan setonin laittoon aika, tavoite olisi ennen joulua tähän operaatioon päästä. Setonin laiton jälkeen 6-8 viikon päähän varataan sitten leikkausaika korjausta varten, millä lie tavalla sitten korjataankaan. Kovin toiveikas ei lääkäri ollut, sanoi suoraan kaikkien hoitomuotojen olevan huonoja. Hiphei, olipa mukava kuulla. Nyt on kyllä jotenkin lyöty olo, tuntuu että voisi heittää hanskat tiskiin.
Sairastin sitten koronan tässä välissä ja leikkaussuunnitelmat hieman muuttuivat. Nyt siis seton hanuriin 8.1. Korona oli osaltani onneksi lieväoireinen, mutta esim hajuaisti ei toimi vieläkään. Tää vuosi 2020 on kyllä ollut suoraan sanottuna perseestä, josko ensi vuosi olisi parempi. Hyvää joulua kaikille kaikesta huolimatta!
fabassitar
New Member
Kirjoittelin tänne vuosina 2016-2017. En tiedä miksi juuri jouluaattona tuli mieleen palata. Ehkä siksi että käyn nyt läpi mielessäni viime vuosia ja ajattelin että kyllä se on tosiasia että kävin läpi anaalikidutuksen. Tästä ei puhuta eikä tätä ymmärretä eikä vaivaa hoideta tarpeeksi tehokkaasti(nopeasti) eikä ainakaan minun kohdallani kipua(kidutusta) helpotettu mitenkään, toimenpiteet olivat kovakouraisia ja säälimättömiä.
En pysty edes lukemaan paljon teidän tekstejänne. Kamalaa että jotkut teistä kärsivät vaivoista vuosikausia, ja sanon tämän rintasyövän ja sen hoidot kärsineenä(viime vuonna 2019). Vaikka rintasyöpä oli kamalaa ja kärsin sytostaattien jälkivaikutuksista vieläkin niin kyllä nuo peräleikkaukset olivat hirveintä aikaa elämässäni.
Jantun tilanne on lähimpänä omaani. Minulle tuli paise peräaukon viereen klo 7. Meni pitkään ennen kuin pääsin tyhjennykseen, eka lääkäri ei tajunnut että siinä on paise vaan antoi voidetta. No avattiin, 8 cm syvä avohaava johon joka päivä sorbactia. Kidutusta, kidutusta, olen mielenterveyssyistä saikulla ja tämä on yksi syy. Avohaavan hoito olisi pitänyt jotenkin vähemmän kivuttomammin hoitaa, esim. yksi hoitaja laittoi puudutegeeliä kerran ja se helpotti. Avohaava, sen hoito ja sorbact olivat niin hirveä shokki minulle että kärsin kauhuripulista mikä ei helpottanut yhtään sorbactin kanssa tolskaamista. Hoitajat eivät tajunneet että minulla on kauhuripuli vaan tarjottiin antibioottiripulia ja siihen precosaa vaikka olisi imodium ollut paras. Tätä jatkui monta kuukautta, haava ei mennyt umpeen mutta lopulta pieneni kanavaksi. Tässäkään vaiheessa haavahoitaja ei tajunnut että siinä on leikkausta vaativa fisteli. No sitten itse pyysin ja pääsin magneettiin ja siitä muutaman kuukauden kuluttua leikkaukseen. 8 kk oli näiden leikkauksien välillä.
Sulkijalihas halkaistiin leikkauksessa. Leikkauksen jälkeen minulle ei kerrottu mitä oli tehty vaan laitettiin vaan kotiin. Järkytyin kotona kun katsoin peilillä. Peräaukon tilalla oli verinen, nyrkin kokoinen, lihassäikeinen monttu. Ulosteet olivat käärmeen kokoisia ja lihassäikeiden väliin jäi ulostetta jota kylpyhuoneessa pesin peilin avulla, välillä selälläni maaten että saan suihkulla lihasonkaloista liat pois. Mutta haava meni parissa viikossa kiinni.
Istumaan en voinut 2 vuoteen. Lievä ulosteinkontinenssi jäi. 2019 kävin gastrolla joka totesi että osa sulkijalihaksesta puuttuu. Hän ehdotti toimenpidettä jossa jotain palkkeja laitettaisiin pienentämään aukkoa. Kävin pelko- ja kauhutilat läpi ja päädyin perumaan leikkauksen. Haava-alueen iho on niin ohutta että se ei kestä mielestäni enää leikkauksia. Leikkaus olisi saattanut tuoda vain tilapäisen avun tai ei ollenkaan. Olen nyt tyytyväinen että uskalsin sanoa kirurgille ei, se oli oikea päätös. Iho on niin ohutta, että jos en heti huuhdo ulostetta pois niin se alkaa tihkua verta. Bideen lähettyvillä pitää siis olla ja myytiin esim. vedetön kesämökki pois. Aamuisin voi olla vaikeaa lähteä liikenteeseen sillä silloin ulostetta saattaa valua ja kun ei ole kotona niin ei pääse pesemään ja menee vereslihalle ja kovin kipeäksi, jopa ihan kramppimainen kipu voi tuntua. Minulla on kyllä aina mukana vauvan kosteuspyyhkeitä, mutta niillä hankaaminen saattaa ärsyttää paikat moneksi päiväksi. Usein pelkkä bideesuihkukaan ei riitä vaan pitää mennä ihan kyykkysuihkuun.
Muuten melko normaalisti pystyn elämään. Rakastan uimista mutta pelkään sitä myös, pelkään että pepun iho on rikki juuri sillä hetkellä ja sinne pääsee pöpö ja tulee paise. Muutenkin pelkään että alueelle pääsee pöpö. Uhosin leikkauksien keskellä että jos paranen niin alan twerkkaamaan. Kävinkin twerkkitunneilla mutta tällä hetkellä harrastan muuta liikuntaa.
Sellaiset kuulumiset, tosiaan viime vuonna rintasyöpä. Leikkauksesta, sytoista ja säteistä ei ole keho palautunut ennalleen. Istumistyöhön minusta ei ainakaan ole ikinä enkä usko että muuhunkaan. Luulen että yritän hakeutua sairauseläkkeelle, minulla ei ole mitään kaipuuta työelämään, yritän vain pärjäillä arjessa näiden vaivojen kanssa. Yritän myös hemmotella kehoani, sitä on rääkätty ja kidutettu.
Voimia kaikille. Torttuisaa joulua!
En pysty edes lukemaan paljon teidän tekstejänne. Kamalaa että jotkut teistä kärsivät vaivoista vuosikausia, ja sanon tämän rintasyövän ja sen hoidot kärsineenä(viime vuonna 2019). Vaikka rintasyöpä oli kamalaa ja kärsin sytostaattien jälkivaikutuksista vieläkin niin kyllä nuo peräleikkaukset olivat hirveintä aikaa elämässäni.
Jantun tilanne on lähimpänä omaani. Minulle tuli paise peräaukon viereen klo 7. Meni pitkään ennen kuin pääsin tyhjennykseen, eka lääkäri ei tajunnut että siinä on paise vaan antoi voidetta. No avattiin, 8 cm syvä avohaava johon joka päivä sorbactia. Kidutusta, kidutusta, olen mielenterveyssyistä saikulla ja tämä on yksi syy. Avohaavan hoito olisi pitänyt jotenkin vähemmän kivuttomammin hoitaa, esim. yksi hoitaja laittoi puudutegeeliä kerran ja se helpotti. Avohaava, sen hoito ja sorbact olivat niin hirveä shokki minulle että kärsin kauhuripulista mikä ei helpottanut yhtään sorbactin kanssa tolskaamista. Hoitajat eivät tajunneet että minulla on kauhuripuli vaan tarjottiin antibioottiripulia ja siihen precosaa vaikka olisi imodium ollut paras. Tätä jatkui monta kuukautta, haava ei mennyt umpeen mutta lopulta pieneni kanavaksi. Tässäkään vaiheessa haavahoitaja ei tajunnut että siinä on leikkausta vaativa fisteli. No sitten itse pyysin ja pääsin magneettiin ja siitä muutaman kuukauden kuluttua leikkaukseen. 8 kk oli näiden leikkauksien välillä.
Sulkijalihas halkaistiin leikkauksessa. Leikkauksen jälkeen minulle ei kerrottu mitä oli tehty vaan laitettiin vaan kotiin. Järkytyin kotona kun katsoin peilillä. Peräaukon tilalla oli verinen, nyrkin kokoinen, lihassäikeinen monttu. Ulosteet olivat käärmeen kokoisia ja lihassäikeiden väliin jäi ulostetta jota kylpyhuoneessa pesin peilin avulla, välillä selälläni maaten että saan suihkulla lihasonkaloista liat pois. Mutta haava meni parissa viikossa kiinni.
Istumaan en voinut 2 vuoteen. Lievä ulosteinkontinenssi jäi. 2019 kävin gastrolla joka totesi että osa sulkijalihaksesta puuttuu. Hän ehdotti toimenpidettä jossa jotain palkkeja laitettaisiin pienentämään aukkoa. Kävin pelko- ja kauhutilat läpi ja päädyin perumaan leikkauksen. Haava-alueen iho on niin ohutta että se ei kestä mielestäni enää leikkauksia. Leikkaus olisi saattanut tuoda vain tilapäisen avun tai ei ollenkaan. Olen nyt tyytyväinen että uskalsin sanoa kirurgille ei, se oli oikea päätös. Iho on niin ohutta, että jos en heti huuhdo ulostetta pois niin se alkaa tihkua verta. Bideen lähettyvillä pitää siis olla ja myytiin esim. vedetön kesämökki pois. Aamuisin voi olla vaikeaa lähteä liikenteeseen sillä silloin ulostetta saattaa valua ja kun ei ole kotona niin ei pääse pesemään ja menee vereslihalle ja kovin kipeäksi, jopa ihan kramppimainen kipu voi tuntua. Minulla on kyllä aina mukana vauvan kosteuspyyhkeitä, mutta niillä hankaaminen saattaa ärsyttää paikat moneksi päiväksi. Usein pelkkä bideesuihkukaan ei riitä vaan pitää mennä ihan kyykkysuihkuun.
Muuten melko normaalisti pystyn elämään. Rakastan uimista mutta pelkään sitä myös, pelkään että pepun iho on rikki juuri sillä hetkellä ja sinne pääsee pöpö ja tulee paise. Muutenkin pelkään että alueelle pääsee pöpö. Uhosin leikkauksien keskellä että jos paranen niin alan twerkkaamaan. Kävinkin twerkkitunneilla mutta tällä hetkellä harrastan muuta liikuntaa.
Sellaiset kuulumiset, tosiaan viime vuonna rintasyöpä. Leikkauksesta, sytoista ja säteistä ei ole keho palautunut ennalleen. Istumistyöhön minusta ei ainakaan ole ikinä enkä usko että muuhunkaan. Luulen että yritän hakeutua sairauseläkkeelle, minulla ei ole mitään kaipuuta työelämään, yritän vain pärjäillä arjessa näiden vaivojen kanssa. Yritän myös hemmotella kehoani, sitä on rääkätty ja kidutettu.
Voimia kaikille. Torttuisaa joulua!
Kiitos viestistä ja kokemuksistasi fabassitar.
Itselläni fistelikokemus oli myös "unohtumaton", kesti noin vuoden verran seton-lankoineen ja päättyi lopulta fistulotomiaan Jorvissa. Voin jossain vaiheessa kirjoittaa tarkemmin kokemuksista mutta jälkiviisaana harmittaa että annoin vaivan ja kipujen jatkua kuukausitolkulla.
Omasta leikkauksesta on nyt reilu 2 vuotta. Itselläni ainut jälkivaiva on ollut ulostamisen kanssa - normaali pyyhkiminen ei riitä vaan jonkin ajan kuluttua toimista peräaukko on taas likainen, ja tätä saattaa jatkua pitkin päivää pahimmillaan seuraavaan ulostuskertaan asti. Eli ikäänkuin peräaukko olisi jäänyt jotenkin "väljäksi" jonka vuoksi ulostetta tulee helpommin ulos varsinkin jos ei ole kovaa. Todella turhauttavaa koska useimmiten vessassa pitää käydä pyyhkimässä useita kertoja päivässä. Onko muilla ollut vastaavaa?
Olen pystynyt elämään tämän kanssa eri jipoilla, pitämällä ulosteen kovana ja yrittämällä rajoittaa vessakäynnit max 1/päivä, mutta tärkeimpänä peräukon huolellisella pesulla ulostamisen jälkeen.
Itselläni fistelikokemus oli myös "unohtumaton", kesti noin vuoden verran seton-lankoineen ja päättyi lopulta fistulotomiaan Jorvissa. Voin jossain vaiheessa kirjoittaa tarkemmin kokemuksista mutta jälkiviisaana harmittaa että annoin vaivan ja kipujen jatkua kuukausitolkulla.
Omasta leikkauksesta on nyt reilu 2 vuotta. Itselläni ainut jälkivaiva on ollut ulostamisen kanssa - normaali pyyhkiminen ei riitä vaan jonkin ajan kuluttua toimista peräaukko on taas likainen, ja tätä saattaa jatkua pitkin päivää pahimmillaan seuraavaan ulostuskertaan asti. Eli ikäänkuin peräaukko olisi jäänyt jotenkin "väljäksi" jonka vuoksi ulostetta tulee helpommin ulos varsinkin jos ei ole kovaa. Todella turhauttavaa koska useimmiten vessassa pitää käydä pyyhkimässä useita kertoja päivässä. Onko muilla ollut vastaavaa?
Olen pystynyt elämään tämän kanssa eri jipoilla, pitämällä ulosteen kovana ja yrittämällä rajoittaa vessakäynnit max 1/päivä, mutta tärkeimpänä peräukon huolellisella pesulla ulostamisen jälkeen.
fabassitar
New Member
sibcon, kuulostaa siltä että sinullakin on lievä ulosteinkontinenssi. Minä sain asiasta siis ihan diagnoosin. Minulla toimenpiteestä jäi peräaukkoon pieni lovi eli se ei ole samalla lailla kiinni, sulkeutunut kuin ennen leikkausta. Ulostamisen jälkeen käytän bidee-suihkua. Paperia en voi käyttää, se hankaa ihon rikki eikä edes riittäisi puhdistamiseen. Sen jälkeen jaloittelen hieman ja sitten käyn kyykkysuihkussa tai jos on kiire lähteä pyyhin vauvanpyyhkeellä. Eli sieltä vielä tulee tavaraa jonkin aikaa. Tuo kyykkysuihku on paras. Silti on joskus melkein jokapäiväistä että ollessani jossain, asioilla tai kävelyllä, ulostetta valuu. Se ei sotke housuja, sitä ei välttämättä ole kuin pieni murunen mutta se hankaa leikkausalueen ihon rikki ja se tulee erittäin kipeäksi ja tihkuu verta.
Yleensä tunnen kun siellä on murunen, jos ehdin vauvanpyyhkeellä pyyhkiä sen pois, iho ei mene rikki. Esim. kävelylenkillä ei pääse heti puhdistamaan ja lenkki menee pilalle.
Kyllä tämä menemisiä haittaa. Nyt ei tosin matkustella mutta on hankalaa matkustaa. Edellisenä päivänä tosiaan pitää syödä vähemmän jotta ulostuskertoja ei matkustuspäivälle sattuisi useampia.
Niin, ja puhumattakaan ilmainkontinenssista. Jouduin lopettamaan rakastamani joogan kun ei tunneilla voi pidättää. Tosin leikkauksien jälkeen olin sen pari vuotta niin kipeäkin että en pystynyt joogamatolla könyämään. Nyt herättelen harrastusta etätuntien välityksellä.
Mutta kyllä tämä elämää rajoittaa. Pari kertaa on myös tullut ihan löperöt housuun jossain kodin ulkopuolella.
Yleensä tunnen kun siellä on murunen, jos ehdin vauvanpyyhkeellä pyyhkiä sen pois, iho ei mene rikki. Esim. kävelylenkillä ei pääse heti puhdistamaan ja lenkki menee pilalle.
Kyllä tämä menemisiä haittaa. Nyt ei tosin matkustella mutta on hankalaa matkustaa. Edellisenä päivänä tosiaan pitää syödä vähemmän jotta ulostuskertoja ei matkustuspäivälle sattuisi useampia.
Niin, ja puhumattakaan ilmainkontinenssista. Jouduin lopettamaan rakastamani joogan kun ei tunneilla voi pidättää. Tosin leikkauksien jälkeen olin sen pari vuotta niin kipeäkin että en pystynyt joogamatolla könyämään. Nyt herättelen harrastusta etätuntien välityksellä.
Mutta kyllä tämä elämää rajoittaa. Pari kertaa on myös tullut ihan löperöt housuun jossain kodin ulkopuolella.
Ei mennyt mun operaatio ihan suunnitelman mukaan. Eilen piti olla setonin laitto. Ennen operaatiota kirurgi kävi kertaamassa suunnitelman. Tässä vaiheessa pyysin kirjoittamaan puudutegeeliä leikkauksen jälkeiselle ajalle, kirurgi ei meinannut suostua koska EN tule olemaan kipeä. Itkua väänsin ja pitkin hampain suostui kirjoittamaan geelin, muuten ilmoitti että panadol riittää kivunlievitykseksi. Lanka piti laittaa spinaalipuudutuksessa, mutta koska aikataulut olivat jo paljon myöhässä (olin joutunut odottamaan yli kolme tuntia) päädyttiinkin nukutukseen. Kanyylia ei meinattu saada paikoilleen kuivumisen vuoksi, olihan takanani jo paastoa lähes kellon ympäri ja kuitenkin edelleen imetän eli elimistö vaatisi nestettä tavallista enemmän. Lopulta kanyyli saatiin kyynärtaipeeseeni (on muuten kipeä paikka). No operaation jälkeen heräsin heräämössä ja tietenknin ensimmäinen kysymys oli että onko lanka nyt paikoillaan. Hämmästys ja pettymys oli suuri, kun hoitaja sanoi ettei lankaa laitettu. Hoitaja ei itse asiassa oikein tiennyt mitä minulle oli tehty eikä asiaa voinut varmistaakaan kun leikkaava kirurgi oli jo lähtenyt kotiin. Papereista hoitaja luki seuraavaa: Peranaaliavaus/kanavointi/biobsia. Nukutuksessa todettu klo 6 kohdalla ulkoinen reikä, nuppisondi menee sisälle ekstrasfinkterisesti myös klo 6 kohdalla sisäinen reikä pinnallinen avataan pohjaa kyretillä rapsutetaan siistiksi ja laitetaan sorbact-nauhaa haavan pohjaan. Toimenpide lopetettu. Potilas pääsee iltapäivällä kotiin. Kipuun panadol, lidokain-geeli. 4-6 viikon päästä kirurgian polille kontrolliin.
Hoitaja lohdutteli minua että nyt on hyvät mahdollisuudet fistelillä parantua. Öö, käsitykseni mukaan suoliyhteys on edelleen olemassa joten voiko tämä muka parantua? Osaatteko fiksummat tekstin perusteella päätellä että mitä minulle oikeastaan tehtiin? Pelkkä puhdistus? Salipäivystäjä kävi tapaamassa minua ja selitti jotenkin että haavaa on suurennettu ulospäin, jotta se voisi pohjalta parantua. Tarkemmin ei hänkään tiennyt, lupasi jättää leikanneelle kirurgille soittopyynnön. Leikkaukseen mennessäni olin kivuton, fisteli ei oikeastaan edes erittänyt, elin lähes normaalia elämää. Nyt peräni on kuin tulessa, fistelin ulkoaukko on laajennettu peukalon paksuiseksi, sorbactia ongin parin pumpulipuikon mitan verran pois haavaa hoitaessani. Olen aivan hämmentynyt, oloni on suorastaan häväisty ja kuin raiskattu, tekisi mieli vain itkeä. Voiko näin oikeasti tehdä, muuttaa suunnitelmaa potilaalta kysymättä ja edes perusteluja kertomatta? Lisäksi saamani haavanhoito-ohjeet ovat kyllä erikoiset, haavaa pitäisi suihkuttaa pari kertaa päivässä, mutta sorbacti vaihtaa kerran päivässä. Miten tämä käytännössä voi onnistua? Anteeksi sekava sepustukseni, kuvannee hyvin omaa olotilaani tällä hetkellä.
Hoitaja lohdutteli minua että nyt on hyvät mahdollisuudet fistelillä parantua. Öö, käsitykseni mukaan suoliyhteys on edelleen olemassa joten voiko tämä muka parantua? Osaatteko fiksummat tekstin perusteella päätellä että mitä minulle oikeastaan tehtiin? Pelkkä puhdistus? Salipäivystäjä kävi tapaamassa minua ja selitti jotenkin että haavaa on suurennettu ulospäin, jotta se voisi pohjalta parantua. Tarkemmin ei hänkään tiennyt, lupasi jättää leikanneelle kirurgille soittopyynnön. Leikkaukseen mennessäni olin kivuton, fisteli ei oikeastaan edes erittänyt, elin lähes normaalia elämää. Nyt peräni on kuin tulessa, fistelin ulkoaukko on laajennettu peukalon paksuiseksi, sorbactia ongin parin pumpulipuikon mitan verran pois haavaa hoitaessani. Olen aivan hämmentynyt, oloni on suorastaan häväisty ja kuin raiskattu, tekisi mieli vain itkeä. Voiko näin oikeasti tehdä, muuttaa suunnitelmaa potilaalta kysymättä ja edes perusteluja kertomatta? Lisäksi saamani haavanhoito-ohjeet ovat kyllä erikoiset, haavaa pitäisi suihkuttaa pari kertaa päivässä, mutta sorbacti vaihtaa kerran päivässä. Miten tämä käytännössä voi onnistua? Anteeksi sekava sepustukseni, kuvannee hyvin omaa olotilaani tällä hetkellä.
fabassitar
New Member
Janttu, siinä mielessä sama kokemus, toisen leikkauksen jälkeen minulle ei kerrottu mitä oli tehty, kun pääsin kotiin niin näin vain että tosiaan verinen ja lihainen monttu oli peräaukon tilalla.
Minä suihkutin haavojani monta kertaa päivässä 3 min, aina ulostuksen jälkeen ainakin ja iltaisinkin vielä suihkun yhteydessä. En saanut mitään ohjeita mutta en voinut muutakaan. Sorbact nimittäin sotkeentui aina ulostuksen jälkeen ja suihkuttelin sitten, sorbact kyllä pysyi paikoillaan. Lisäksi suihkuttelin prontosan pullosta ruiskeita alueelle. Prontosangeeli oli myös käytössä. Kerran päivässä kävin haavahoitajalla vaihdattamassa sorbctin tk:ssa, viikonloppuna sairaalan kotisairaalassa. Itse en pystynyt sorbactia vaihtamaan, niin kivulias se oli. Ulostaminenkin oli tuskaa enkä edes pystynyt kivuilta pöntöllä istumaan moneen kuukauteen.
On kauheaa miten ihmisen alakerta silvotaan eikä selitetä mitä on tehty ja miten hoitaa. Olo oli avuton, yksinäinen ja ei tiennyt miten pitkään piina kestää. Joskus aikaisemmissa teksteissä mainitsinkin että tuo aika oli ainoa kerta kun tosissani harkitsin itsemurhaa.
Onko sinulla hyvä haavahoitaja? Pyydä terveyskeskuksesta. Minulle haavahoitaja oli myös henkinen tuki.
Minä suihkutin haavojani monta kertaa päivässä 3 min, aina ulostuksen jälkeen ainakin ja iltaisinkin vielä suihkun yhteydessä. En saanut mitään ohjeita mutta en voinut muutakaan. Sorbact nimittäin sotkeentui aina ulostuksen jälkeen ja suihkuttelin sitten, sorbact kyllä pysyi paikoillaan. Lisäksi suihkuttelin prontosan pullosta ruiskeita alueelle. Prontosangeeli oli myös käytössä. Kerran päivässä kävin haavahoitajalla vaihdattamassa sorbctin tk:ssa, viikonloppuna sairaalan kotisairaalassa. Itse en pystynyt sorbactia vaihtamaan, niin kivulias se oli. Ulostaminenkin oli tuskaa enkä edes pystynyt kivuilta pöntöllä istumaan moneen kuukauteen.
On kauheaa miten ihmisen alakerta silvotaan eikä selitetä mitä on tehty ja miten hoitaa. Olo oli avuton, yksinäinen ja ei tiennyt miten pitkään piina kestää. Joskus aikaisemmissa teksteissä mainitsinkin että tuo aika oli ainoa kerta kun tosissani harkitsin itsemurhaa.
Onko sinulla hyvä haavahoitaja? Pyydä terveyskeskuksesta. Minulle haavahoitaja oli myös henkinen tuki.
Kirurgi soitti. Kertoi fistelin olleen sen verran pinnallinen, että olivat halkaisseet ja puhdistaneet sen. Nyt kuulemma pitäisi parantua eikä enempää leikkauksia ehkä tarvittaisi. Minulle siis tehtiin fistulotomia? Ei tarvitse sorbactia laittaa, suihkuttelut useasti päivässä. Olin kyllä haavaa hoitaessani katsellutkin että näytti kuin fisteli olisi leikattu peräaukkoon, mutta en oikeasti tajunnut että näin olisi tehty. Aivan epätodellinen olo, en uskalla edes ajatella että voisin parantua. Nyt aion todellakin syödä proteiinia ja vitamiineja ja suihkutella ja tehdä kaikkeni, jotta tämä haava paranisi ja voisin ehkä elää tavallista elämää. Pitkästä aikaa valonpilkahdus näkyy tunnelin päässä!
Hyvä juttu että pääsit "vähällä". Kuten mainittu tämä vaiva voi olla todella viheliäinen mutta se paranee aina leikkauksella. Silti olisin iloinen koska myös leikkauksen jälkihoito olla myös todella vaivalloista kuten ylllä Fabassitarilla. Itselläni päivittäinen ulosteinkontinenssi joka, vaikka siihen tottuu, on kuitenkin todella elämänlaatua haittaava vaiva kun tietää että sen kanssa joutuu mahdollisesti elämään loppuelämän?
Näin olen itsekin oppinut elämään - eli syömistä rajoittamalla jolla saa ulostuskertoja vähennettyä. Maalaisjärjellä mietittynä tähän vaivaan ei enää perusleikkaukset auta?
Jos haluaa miettiä positiivisen kannalta, niin pätkäpaastoaminenhan on terveellistä. Lisäksi minulle terveellisempi ruokavalio on luonnollisesti tullut osaksi arkea - koska jos syö huonosti niin se kostautuu sitten tuplasti
Heipparallaa, tulin vähän kuulumisia päivittämään nyt kun pahimman v***tuksen yli on päässyt. Liukuläppäleikkauksen jälkitarkastus oli joulukuussa ja kuten tiesinkin ei ollut fisteli umpeutunut. Kirurgi sai laitettua setonlangan suoraan siinä jälkitarkastuksen yhteydessä ilman mitään puudutuksia, joten laser-leikkausta odotettavissa tässä alkuvuodesta. Se mistä tämän vuosikausien leikkausrupeaman mainingeissa voin olla tyytyväinen on se, että itselläni on kivut olleet varsin lieviä aina. Tuo setonlangan laittokin on nyt kahteen otteeseen tehty tuolla tavalla jälkitarkastuksessa suoraan ilman mitään puudutuksia eikä se ole kuin pienen hetken vähän kirpaissut. Mieluummin olen sen 5 sekunnin kirpaisun kestänyt kun odotellut kolmisen kuukautta leikkausaika pelkän langan laittoon. Leikkausten jälkeenkään ei ole hirvittäviä kipuja koskaan ollut ja ihan panadolin ja Buranan kanssa pärjännyt, vaikka aina sitä ennakkoon olen pelännyt että kuinka kipeä on ja uskaltaako ulostamista edes yrittää.
Nyt en kyllä enää edes tiedä mitä odottaa seuraavalta toimenpiteeltä, eli laserleikkaukselta, kun näitä operaatioita on niin lukuisia jo takana eikä mikään tunnu tähän fisteliin tepsivän. Aika toivoton olo tämän suhteen. Lähinnä yritän ajatella muita asioita nyt, kun ei tarvitse keskittyä haavanhoitoon, ja unohtaa koko takaliston. Vaikka vaikeeta sitä kokonaan unohtaa on kun lanka roikkuu peräaukosta, ulostaminen kirpaisee ja eritteet valuu
Nyt en kyllä enää edes tiedä mitä odottaa seuraavalta toimenpiteeltä, eli laserleikkaukselta, kun näitä operaatioita on niin lukuisia jo takana eikä mikään tunnu tähän fisteliin tepsivän. Aika toivoton olo tämän suhteen. Lähinnä yritän ajatella muita asioita nyt, kun ei tarvitse keskittyä haavanhoitoon, ja unohtaa koko takaliston. Vaikka vaikeeta sitä kokonaan unohtaa on kun lanka roikkuu peräaukosta, ulostaminen kirpaisee ja eritteet valuu