Hei,
Oiskohan se aika pitkästä aikaa laittaa päivitystä ja ehkä tämä postaus luo uskoa myös jollekin muulle. En nyt lukenut viimeisintä viestiäni läpi, mutta muistinvaraisesti se saattoi olla huhtikuussa tai toukokuussa. Lyhyenä yhteenvetona ja koosteena mulla oli siis liukuläppäleikkaus tammikuussa ja olin jo useasti hyvinkin varma, että leikkaus epäonnistui, mutta tilannetta vielä seurailtiin tekemättä mitään toimenpiteitä eikä varsinaisesti ollut mitään täysin varmaa indikaattoria miksi jotain olisi täytynyt tehdä. Kävin magneettikuvissa toukokuun lopulla, koska vaadin niihin päästä leikanneelta lääkäriltä, mulla on tuntunut pidemmän aikaa sellanen patti tuola syvällä välilihassa joka istuessa on tuntunut kuin istuisi pingispallon tai omenan päällä ja varsinkin jos istun selkä suorassa ja käännän vielä lantiota oikein kunnolla alle niin tunne korostuu enkä tuolla tavalla oo voinut istua, oon sitten epäillyt tietysti uusiutuvaa paisetta sielä ja sanonut myös lääkärille että tuntuu ettei kaikki ole kunnossa.
Magneetin lausunto oli positiiviinen, ei fistelikäytäviä, ei paiseita, ainoastaan arpikudosta ja jotain trauman jälkitilaa tai vastaavaa. Lääkäri sitten vielä tunnusteli tilannetta enkä nyt ole varma löysikö hän tuota "pattia", joka omalla tunnustelulla tuntuu selkeästi, mutta hän ei oikein muuta osannut sanoa kuin, että ehkä se on arpikudosta, joten hän yritti tarjota mulle jo terveen papereita, joka tietysti tosi hyvä juttu, mutta omat tuntemukset niin erilaiset, joten en siitä nyt ihmeemmin riemuinnut.
Tuo tapahtui siis kesäkuun alkupuolella, sitten koitin elellä mahdollisimman normaalisti (oikeasti edelleen ihan helvetin kaukana normaalista, mutta askel kerrallaan) ja olla miettimättä asiaa, niin paljon kuin se nyt oli mahdoollista. Halusin kuitenkin, että joku toinen tsekkaa vielä magneettikuvat + minut ja vaikka mua on leikannut koko ajan julkisella yksi ja sama lääkäri niin oon käynyt Helsingissä yksityisellä oikeastaan joka leikkauksen välissä hakemassa myös toisen arvion tilanteesta + sielä oon tullut paljon paremmin kuulluksi ja mun magneetteja on uudelleen lausuttu sielä jo viime vuonna, joten laitoin nuo toukokuun magneettikuvat sinne, sitten kun ne oli uudelleen lausuttu niin ajelin taas Helsinkiin ja kävin vastaanotolla viime viikolla. Magneettilausunto oli pääpiirteiittäin identtinen ja lääkäri oli siitä tietysti kovin mielissään, ei fistelikäytäviä, ei paiseita, pelkästään arpikudosta ja myös hän oli sitä mieltä, että n. 6kk leikkauksen jälkeen ja käytävät noin hyvin kuivuneet eikä uusia ole tullut niin näyttää kuulemma hyvältä eikä yleensä tästä enää uusiudu. Yritin kysellä sitten tuosta patista, jonka itse tunnen edelleen selkeästi, en nyt ole varma löysikö hän oikeaa kohtaa vai ei, mutta mikäli löysi niin meinasi että kyseessä tosiaan ois vaan arpeutunut vanha käytävä ja myös hän tarjosi mulle jo terveen papereita.
Olo on hyvin ristiriitainen, toisaalta tietyysti mulla on nyt parempi olo ja fiilis kuin yli 1.5v joka on toki pirun jees, mutta samalla mun omat tuntemukset on kuitenkin sellaset että en koe olevani terve ja pelkään edelleen että jotain paskaa tapahtuu ja paljastuu myöhemmin, että ei ollutkaan arpikudosta vaan jotain muuta, mutta ehkä tässä pitää silti koittaa pikku hiljaa saada elämää taas aktiivisemmaksi ja "normaalimmaksi" kaiken tämän järkyttävän raskaan tarpomisen jälkeen, ja ehkä tosiaan 2x magneettilausuntoa ja 2x lääkärilausuntoa ovat oikeassa ja oon tosiaan selättänyt tämän paskan ja voin vielä joskus nauttia elämästä.
Tuon tuntuvan patin lisäksi mulla on myös sellasta oiretta ollut koko vikan leikkauksen jälkeen, että peräaukko/suoli alkaa kutiamaan ja kipuilemaan ihan vietävästi hyvin nopeasti heti pienenkin kävelyn jälkeen, aluksi oletin tuon johtuvan suolessa olevista tikeistä, mutta vaiva on nyt jatkunut, toki vähän parantunut mutta kuitenkin jatkunut aina tänne kesälle saakka, leikannut lääkäri meinasi että voi johtua peräpukamista ja vedin siihen jonkun peräpuikkokuurin keväällä, mutta ei se auttanut oikein mitään. Vähän kävelyä ja pakko tulla himaan pesemään persettä kun alkaa vuotamaan verta ja jotain limaa, kumpikaan lääkäri ei oikein mitään syytä keksinyt tuohon, mitään haavaumaa ei kuulemma kummankaan mielestä suolessa ole ja joltain haavalta se oomien tuntemusten ja maalaisjärjen mukaan vaikuttaisi. Nyt ei kuitenkaan tuolle oikein mitään syytä löytynyt eikä tehdä, joten seuraillaan ja katsellaan ja toivottavasti tästä päivä, viikko ja kuukausi kerrallaan nämä kaikki oireet, vaivat, tunkemukset katoavat ja elämästä tulee vielä sellasta about normaalia mitä se oli ennen näitä kaikkia leikkauksia.
Kysymyksiä saa esittää ja kerron toki omien kokemusten perusteella mielelläni, koska oon itse raskaimpina hetkinä toivonut ainoastaan sitä, että ois joku tyyppi kuka ois parantunut keneltä voisin itse kysellä asioita.
.
