Suomeksi

outopeppu

New Member
Country flag
Tervehdys,

Ehkä tässä on jo aika itsekin liittyä keskusteluun, kun olen täällä jo kesäkuusta lähtien säännöllisesti vieraillut hakemassa vertaistukea. Oma fistelimatka on jo _toivottavasti_ loppusuoralla ...vaikka eipä sitä koskaan tiedä, täälläkin monella hurjan pitkiä prosesseja ollut‍

Kerronpa lyhyesti taustaa. Olen nelikymppinen perusterve nainen. Huomasin maaliskuussa oikeassa pakarassa lähellä peräaukkoa kovahkon, vähän aristavan alueen, joka ei näkynyt mitenkään ulospäin ja tuntui olevan melko syvällä, ei ihossa. Oletin silti että kyseessä on ns. tavallinen paise (tyyliä tulehtunut karvatuppi, mitä minulla on muutamia elämässä ollut). Seurailin sitä pari viikkoa ja kun ei häipynyt, niin otin puhelinajan lääkärille ja pyysin ab-kuurin.

Tilanne rauhoittui hetkeksi aikaa mutta eskaloitui muutaman viikon kuluttua uudelleen, paljon kipeämpänä.

Jouduin konsultoimaan muutamaa eri lääkäriä sekä tk:ssa ja yksityisellä ennen kun asiani otettiin tosissaan (ensimmäinen lääkäri taisi jopa pitää hieman luulotautisena) ja lopulta pääsin ultraukseen ja siellähän se löytyi n. 7x4 cm kokoinen paise sekä fisteliepäily.

Sain lähetteen kiireelliseen paiseen avaukseen sairaalaan ja se tehtiin kesäkuun alussa - ja siitä viikon kuluttua uudelleen kun oli osittain uusiutunut. Fisteliä eivät kummallakaan kerralla löytäneet mikä tuntuu tosi oudolta näin jälkikäteen, kun siitähän tuo uusiutuminenkin varmaan johtui.

Kuukauden verran ehdin luulla että homma oli sillä selvä, haava meni hyvin kiinni. Heinä-elokuussa sitten huomasin pienenpienen reiän arven toisessa päässä josta tuli painaessa hieman nestettä/verta/märkää... Lähetteellä gastroenterologin tutkimukseen ja siellä se fisteli sitten löytyi, klo 23 kohdalla eli fistulotomia ei vaihtoehto

Syyskuussa leikkaus jossa laitettiin seton-lanka ja jatkosuunnitelma LIFT tai laser. Langan kanssa elo oli mielestäni ihan siedettävää, kävin jopa etelän reissussakin. Mutta toki odotin kuin kuuta nousevaa seuraavaa steppiä. Tavallaan en enää edes muista millaista oli silloin, kun en vielä tiennyt tästä

Viikko sitten oli operaatio ja LIFT valikoitui toteutustavaksi.

Nyt tässä parantelen ahteriani ja toivon parasta. Kirurgi sanoi että leikkaus meni hyvin ja "näyttää lupaavalta" että tämä olisi nyt tässä. Kontrolli n. 2 kk kuluttua.

Tosi kummallinen homma tää fisteli kaiken kaikkiaan, en ollut ikinä kuullut tällaisesta aikaisemmin! Vaikka sairaalassa sanottiin että on HYVIN yleinen...ehkä näistä ei sitten niin puhuta. Onneksi tuli vastaan tämä palsta, täältä on saanut kaikista eniten tietoa ja tietenkin sitä vertaistukea

Paljon tsemppiä, ja oikein hyvää Joulua kohtalotovereille!
 

Granola

New Member
Country flag
Tervehdys,

Ehkä tässä on jo aika itsekin liittyä keskusteluun, kun olen täällä jo kesäkuusta lähtien säännöllisesti vieraillut hakemassa vertaistukea. Oma fistelimatka on jo _toivottavasti_ loppusuoralla ...vaikka eipä sitä koskaan tiedä, täälläkin monella hurjan pitkiä prosesseja ollut‍

Kerronpa lyhyesti taustaa. Olen nelikymppinen perusterve nainen. Huomasin maaliskuussa oikeassa pakarassa lähellä peräaukkoa kovahkon, vähän aristavan alueen, joka ei näkynyt mitenkään ulospäin ja tuntui olevan melko syvällä, ei ihossa. Oletin silti että kyseessä on ns. tavallinen paise (tyyliä tulehtunut karvatuppi, mitä minulla on muutamia elämässä ollut). Seurailin sitä pari viikkoa ja kun ei häipynyt, niin otin puhelinajan lääkärille ja pyysin ab-kuurin.

Tilanne rauhoittui hetkeksi aikaa mutta eskaloitui muutaman viikon kuluttua uudelleen, paljon kipeämpänä.

Jouduin konsultoimaan muutamaa eri lääkäriä sekä tk:ssa ja yksityisellä ennen kun asiani otettiin tosissaan (ensimmäinen lääkäri taisi jopa pitää hieman luulotautisena) ja lopulta pääsin ultraukseen ja siellähän se löytyi n. 7x4 cm kokoinen paise sekä fisteliepäily.

Sain lähetteen kiireelliseen paiseen avaukseen sairaalaan ja se tehtiin kesäkuun alussa - ja siitä viikon kuluttua uudelleen kun oli osittain uusiutunut. Fisteliä eivät kummallakaan kerralla löytäneet mikä tuntuu tosi oudolta näin jälkikäteen, kun siitähän tuo uusiutuminenkin varmaan johtui.

Kuukauden verran ehdin luulla että homma oli sillä selvä, haava meni hyvin kiinni. Heinä-elokuussa sitten huomasin pienenpienen reiän arven toisessa päässä josta tuli painaessa hieman nestettä/verta/märkää... Lähetteellä gastroenterologin tutkimukseen ja siellä se fisteli sitten löytyi, klo 23 kohdalla eli fistulotomia ei vaihtoehto

Syyskuussa leikkaus jossa laitettiin seton-lanka ja jatkosuunnitelma LIFT tai laser. Langan kanssa elo oli mielestäni ihan siedettävää, kävin jopa etelän reissussakin. Mutta toki odotin kuin kuuta nousevaa seuraavaa steppiä. Tavallaan en enää edes muista millaista oli silloin, kun en vielä tiennyt tästä

Viikko sitten oli operaatio ja LIFT valikoitui toteutustavaksi.

Nyt tässä parantelen ahteriani ja toivon parasta. Kirurgi sanoi että leikkaus meni hyvin ja "näyttää lupaavalta" että tämä olisi nyt tässä. Kontrolli n. 2 kk kuluttua.

Tosi kummallinen homma tää fisteli kaiken kaikkiaan, en ollut ikinä kuullut tällaisesta aikaisemmin! Vaikka sairaalassa sanottiin että on HYVIN yleinen...ehkä näistä ei sitten niin puhuta. Onneksi tuli vastaan tämä palsta, täältä on saanut kaikista eniten tietoa ja tietenkin sitä vertaistukea

Paljon tsemppiä, ja oikein hyvää Joulua kohtalotovereille!
Mä oon kanssa ihmetelly noita puheita tosta yleisyydestä.

Sinus Pilonidalis:
"Esiintyvyys väestössä on 26/100 000." (lähde: https://www.duodecimlehti.fi/duo15626)
Toihan on prosenteiksi laitettuna 0,026 %. Ei omaan korvaan kuulosta yleiseltä. Ehkä se on sitten jostain gastro-leikkauksista yleinen?

Anaaliabsessi ja -fisteli:
"Anaaliabsessin ilmaantuvuus on ruotsalaisen tutkimuksen mukaan noin 16/100 000.
Anaalifistelin ilmaantuvuus on suomalaisen tutkimuksen mukaan miehillä noin 12,3 ja naisilla 5,6/100 000".
(lähde: https://www.duodecimlehti.fi/duo14866) Tämä on sitten vielä paljon harvinaisempi. Kuitenkin saman artikkelin alussa todetaan "Anaaliabsessit ovat varsin yleisiä työikäisen väestön vaivoja." Kuka näitä artikkeleita oikein tarkastaa xD.

Ite elellyt tässä langalla nyt 3kk. Kuukauden päästä on sitten uusintaleikkaus tulossa.
 
Last edited:

Merlie

New Member
Country flag
Olen lueskellut tätä palstaa nyt noin vuoden verran. Haluan sydämestäni kiittää kaikkia teitä oman tarinansa jakaneita, olen saanut niin paljon kokemusperäistä tietoa ja lohtua oman tilanteeni käsittelyyn! Kiitos! Nyt tuntui siltä, että olen itse valmis osallistumaan keskusteluihin ja jakamaan myös oman tarinani.

Mun fistelitarinani alkoi reilu vuosi sitten. Se on vaiheikas, joten yritän jäsentää sen ranskalaisin viivoin helpommin luettavaksi. Here we go:
- Joulukuussa 2022 ilmestyi yllättäen kivulias paise välilihaan, lähelle peräaukkoa. Diagnosoitiin aluksi bartholin rauhasen tulehdukseksi mutta tilanne paheni parissa päivässä niin, että jouduin hakeutumaan päivystykseen -> heti avaukseen leikkaussalissa. Paise oli syvällä ja aika isokin (n.luumun kokoinen), ja haava hoidettiin parin viikon aikana umpeen päivittäisin Sorbact-nauhahoidoin. Vaikutti leikkaavan lääkärin mukaan siltä, että paise ei olisi tehnyt käytävää mihinkään.
- Tammikuun 2023 loppupuolella huomasin kuitenkin, että nätisti arpeutumassa olevalle iholle oli ilmaantunut pieni finni. Puristaen tuli märkää. Kävin lääkärissä ja hän mittasi sondilla, että kyseessä oli noin sentin syvyinen, tulitikun paksuinen onkalo. Hän arveli sen olevan vain ”jäänne” haavasta. Määräsi antibiootin ja tiuhat suihkuttelut. Olin itse jo varautunut fisteliin, mutta kun se ei kerran lääkärin mielestä siltä vaikuttanut niin päätin, että tämä ”jäännehän” laitetaan sitten kiinni, koska minä tahdon ehtiä vielä avantoon ennen kauden loppua! Siispä ostin apteekista vanhaa kunnon vetyperoksidia, jota ruiskutin neulalla onkaloon kerran päivässä.. ☠️
- Huolimatta varsin perusteellisista puhdistuksista ja lukuisista kotikonsteista reikä ei mennyt umpeen, vaan kehitti aina uuden pienen paiseen. Kävin sitten maaliskuussa uudelleen tk-lääkärillä ja sain lähetteen vatsakirurgialle, ei nähnyt tarpeelliseksi ohjata enää haavahoitajalle kun listasin mitä kaikkea olin jo kokeillut..
- Vatsakirurgialla oli heti se ajatus, että fistelihän siellä on ihan jo ihoaukon sijainnin perusteella ja tuseeraten löytyi myös sisäaukko klo 12 kohdalta gynekologisesti katsoen. Asia selvä. Samalla käynnillä käytiin läpi myös erilaiset leikkausmahdollisuudet. Poistuin ihan pää pyörällä! jäätiin odottamaan kuvantamista, että selviäisi mistä fisteli kulkee ja mikä leikkausmenetelmä valitaan.
- 5/23 magneetissa odotetusti fistelilöydös, läpäisi sisemmän sulkijalihaksen ja ehkä ulompaakin. Fistelikäytävä oli kuvassa vielä hyvin hentoinen, joten ei tämän tarkempaa varmuutta saatu. Suhteellisen yksinkertainen ja pieni fisteli kuitenkin, kun vertaa esimerkiksi tämän palstan tarinoihin. Olin huojentunut ja jäin odottamaan kutsua Setonin langan laittamista varten.
- 9/23 laitettiin Seton ja suunniteltiin samalla liukuläppäoperaatio joulukuulle. Seton oli aika kivuton ja vaivaton ratkaisu, mutta jostain syystä jännitin ulostamista niin että wc-käynnit venyivät tosi pitkiksi….
- Ja kuinka ollakaan, 10/23 Setonin aiheuttaman vessajännityksen aikaansaamat pukamat äityivät niin tuskallisiksi, että ne operoitiin. Tämä siirsi aiottua liukuläppää vuodenvaihteen yli.
- Eilen eli ystävänpäivänä 2024 tehtiin lopultakin liukuläppäleikkaus. Nyt pidän peukkuja ja varpaitakin pystyssä, että leikkaus onnistuisi kerrasta! Leikkaava lääkäri oli tyytyväinen, toimenpide oli kuulemma onnistunut hyvin. Muistutti toki realistisesti siitä, että nämä uusii silti aika isolla prosentilla.. Mutta sen näkee lähiaikoina. Nyt vaan toivotaan parasta, syödään kipulääkkeitä ja suihkutellaan takapuolta!

Tulipas tästä nyt pitkä selostus! Mutta olkoot näin! Ties vaikka siellä on joku vuoden takaisen itseni kaltainen, taipaleensa alkupäässä oleva lukija, joka janoaa kuulla toisten tarinoita. Näiden asioiden kanssa kun ollaan aika yksin, ikävä kyllä.

Tsemppiä ja keväisen auringon valoa teillekin, kohtalotoverit! ☀️
 

Merlie

New Member
Country flag
Heippa,

Olin leikkaussalissa 29.8. ja lääkäri kirjoitti "fisteli katsotaan nyt tätä pientä sinusta lukuun ottamatta hoidetuksi." Just joo.
Lopputulos: oon hoitanut kohta vuoden tota välilihalla olevaa pientä reikää. Lääkärit kieltäytyivät korjaamasta halkaistua alapäätäni. Ei heidän mielestään ole mikään epämuodostumaa tms.
Tän viimeisen joulukuisen lihassiirtoleikkauksen jälkeen en oo pystynyt virtsaamaan normaalisti ja lantionpohjalihaksetkin on jotenkin kärsineet.
Eikä pidä unohtaa tätä valtaisaa avannetyrää ja reidessä olevaa revennyttä 20 cm arpea.

Mutta lääkärin mielestä fisteli on nyt korjattu.

Sun tarina on kyllä karua luettavaa, huhhuh.. :( kuinka sä jaksat ja ootko saanut keskusteluapua mistään? Itselläni on niin paljon kesympi tarina mutta meinaa silti ottaa psyyken päälle.

Reilun vuoden ajan paise/fisteliongelmaa on saanut oman kehon tuntumaan jotenkin rikkinäiseltä ja vieraalta. On naurettavaa valittaa tällaisesta pikkujutusta, mutta mulle on ollut tosi vaikeaa kun en ole päässyt uimahalliin enkä avantoon. Ne on olleet mulle tärkeitä yhteisiä harrasteita lasteni ja ystävieni kanssa. Mieliala on aika matalalla, kun koko ajan miettii että mitähän seuraavaksi tulee. Parisuhde kärsii, sekä mielialapuolesta että mun kokemasta kehoni rikkinäisyydestä/vastenmielisyydestä. Ja lisäksi yrittäjänä tällainen sairastelu on taloudellisestikin aika haastava juttu.

Valivali. Tänään on jotenkin hankala päivä. Tarkoitus oli siis kysyä Hankalalta tapaukselta ja muiltakin: Millä keinoin te ootte jaksaneet sairastella näitä pyllyjuttuja, jopa vuosikausia? :confused:
 
Top