Suomeksi

[diib4daa]

Uusi uhri ilmoittautuu. Tarinaa alla, kysymyksiä lopussa.

Löin joskus aikoja sitten häntäluuni, istuminen oli jonkin aikaa vaikeaa ja asentoa piti vaihtaa aika usein. Jossain vaiheessa tuli hieman kudosnestettä ja/tai verta, vain ajoittain, eikä koskaan paljoa, eikä tuota tullut ajateltua kun mitään kipua tmv. ei ollut.

Kunnes yhtäkkiä reilu viikko sitten rupesi tuntumaan kipua, ma-iltana kivut olivat kovat ja en saanut koko ma/ti-yönä nukuttua sekuntiakaan. Pyörin sängyssä ja soitin heti kahdeksalta terveyskeskukseen. Sain ajan iltapäiväksi, sieltä lääkäri ohjasi suoraan Meilahteen jossa paise puhkaistiin ja haava tupattiin täyteen Sorbactia, lisäksi tuli antibiootit (Kefexin, Trikozol) ja kipulääkitys.

Puhkaisu oli operaatio sinänsä... Paikallispuudutus ei tietenkään tepsinyt, jo pelkkä puudutuspiikki tuntui helvetillisimmältä kivulta mitä olen koko elämässäni kokenut. Eikä se itse viiltely sitten yhtään sen hauskempaa ollut.

Lääkärin antamat ohjeet olivat vähän kehnot, sanoi että Sorbact pitää käydä terveyskeskuksessa vaihtamassa "muutaman päivän päästä". Koska oli tiistai-ilta, kysyin tarkoittaako "muutama päivä" esimerkiksi perjantaita, mutta lääkäri kertoi että vasta viikonlopun jälkeen pitäisi käydä vaihdattamassa Sorbact. Ihmettelin kovasti noin pitkää aikaa - ja perjantaina sitten Sorbact vahingossa lähti irti, joten ei muuta kuin pää viidentenä jalkana terveyskeskukseen, jossa onneksi hoitajalla oli hetki ylimääräistä aikaa. Nyt käyn parin päivän välein nauhaa vaihtelemassa.

Antibioottikuuri on nyt n. puolivälissä, tänään tuli Kirurgiselta (HYKS) tieto, että kolmen viikon päästä olisi varattu vastaanottoaika. Suoraan sanottuna, en tiedä mitä ne leikkelevät siellä - ilmeisesti avaavat ja poistavat epämääräisen aineksen sisältäni. Onko normaalia että operaatio tulee näinkin nopeasti, ts. tässä ketjussa joku on valittanut pitkiä odotusaikoja? Ja onko normaalia että heti leikataan? (Itseäni ei haittaa että vaivaan puututaan heti leikkaamalla, parempi niin kuin jatkuva kärsimys.) Onko kukaan muu päätynyt HYKSin Kirurgiselle, miten homma on sujunut? Mitä kannattaisi tohtorissedän tai -tädin kanssa puhua, mitä kysyä? Mitkä aiheet teitä askarruttivat ensimmäisen viiltelyn aikana/jälkeen, saitteko niihin miten ja millaiset vastaukset? Miten leikkaukseen kannattaa valmistautua?

 

[pattipera]

Tervetuloa diib4daa joukkoon! Mulla tuntui häntäluun kohdalla kohouma ensimmäisen kerran vuonna 2005 . Vuosi oli jonotusta että pääsi kirurgiselle polille, että nopeasti olet päässyt eteenpäin.
1½ kuukaudessa pääsin leikkaukseen polikäynnin jälkeen, eli mut leikattiin viime viikolla.
Mulla leikkaushaava alkaa pakaravaon yläosasta ja ulottuu melko lähelle peräaukkoa. Leikkauksessa radikaalisti poistetaan sinus ja sen käytävät.
Minulle tuli kotia postissa selkeät toimintaohjeet savolaisen sairaalan päiväkirurgian yksiköstä muutama viikko ennen toimenpidettä.
Istumistä piti välttää muutama päivä leikkauksen jälkeen ja muutenkin kannattaa järkkäillä asiat niin ettei sairasloman aikaan tarvitse kauheasti liikuskella koska se ainakin minulla tuottaa kipuja jo pukemisesta lähtien.
Lähinnä olen päivät makoillut sängyssä mahallaan ja surffannut netissä läppärillä.
Mulla on sellainen mielikuva juttujen perusteella että mitä nopeammin leikataan sitä vähemmän kudosta joutuu poistamaan koska tautihan levittää pieniä käytäviä ihonalla ja ihon pinnalle.

 

[TheManWithPC]

Mitä kannattaisi tohtorissedän tai -tädin kanssa puhua, mitä kysyä? Mitkä aiheet teitä askarruttivat ensimmäisen viiltelyn aikana/jälkeen, saitteko niihin miten ja millaiset vastaukset? Miten leikkaukseen kannattaa valmistautua?

Lääkärille kannattaa selventää oma elämäntilanne ja keskustella mahdollisesti tulevista kuukausista mahd.sairasloman kannalta.
Jo kuten viime sivulla sanoin niin keskustele jälkihoidosta ja kontrollista.
Tuollainen Meilahden töppäys 'muutaman päivän päästä' on todella huonoa ohjausta ja palvelua.
Pyydä valmiiksi lähetettä asiantuntijan luo (kirran poli, haavapoliklinikka) varmuuden vuoksi. Itse jonotin haavapoliklinikalle 1 vuoden verran ja ekan leikkauksen (2005) jälkeen en saanut minkäänlaista kontrollia mihinkään. Jäin tyhjän pantille päiväkirurgisen leikkauksen jälkeen ja pääsin jatkohoitoon ja seurantaan omasta aloitteesta.

Ensimmäinen asia tottakai mikä aina joka leikkauksen jälkeen on tullut mieleen on tuo toipumisaika. Sekin on niin tapauskohtaista että paha sanoa mikä on toipumisaika kun taudin aiheutuminenkin on hyvin epäselvää.

Hoida pois alta sellaiset asiat jotka mahdollisesti tulisivat eteen leikkauksen jälkeen normaalisti. Varaa itsellesi kunnolla lepo/toipumisaikaa kalenterista. Teet vain itsellesi hallaa jos et pidä kunnolla lepoa.
Malta olla istumasta leikkauksen jälkeen vähään aikaan. Pitkää pinnaa vaatii mutta jos on lähiomaisia lähellä niin helpottaa suunnattomasti.

 

[himahoitsu]

leikkaus tulossa

Miehelläni on Maaliskuun lopulla leikkausaika Kirurgisessa sairaalassa. Kyseessä on järjestyksessään toinen leikkaus, kerran on siinä välissä tehty vain viilto. Koska minä olen se, joka sitä Sorbactia olen monta kuukautta jo aikanaan laittanut, ja tulen taas laittamaan, olen sairaudesta myös kiinnostunut. Tietysti myös nään kuinka "perseestä" koko juttu on, ja kaikkemme tehdään, että tämä keissi joskus saataisiin päätökseen ja uusiutumiset pois.

Hänellä on ollut vain yksi fisteli, eikä mistään paiseesta ole näkynyt jälkeäkään. Tätä yhtä fisteliä ei vaan saa kuriin, ja se uusii. Onko tällainen tapaus sellainen, jonka voisi parantaa cleft-liftillä yms? Ongelmana tässä on vaan se, että aika on "leikkaukseen", emmekä me edes tiedä, mitä lääkäri aikoo leikkauksessa tehdä. Ei ole tietoakaan, kuka fistelin leikkaa. Pitääkö sinne vaan mennä leikkauspäivänä kyselemään, että mitäs aiotte tehdä? Saako sinne lääkäriä mennä tenttaamaan myös lähiomainen?

Näitä kirjoituksia luettuani olen saanut paljon tietoa, mutta myös on jäänyt epävarma olo siitä, miten pitäisi toimia. Pitääkö miehen mennä sinne leikkaukseen ollenkaan, jos he eivät tee näitä uuden systeemin cleft-liftejä tai karydakiseja? Varmaan pitäisi vielä ennen sitä käydä jollakulla muulla konsultaatiossa? Osaako kukaan suositella pääkaupunkiseudulta plastiikkakirurgia, joka näistä asioista jotain ymmärtäisi? Kettu - joko on yksityisluvat kunnossa ;-))) Tarvittaessa tullaan kyllä pidemmällekkin...

 

[perhonen]

Tervehdys!

Olipa mukavaa löytää tällainen foorumi. Enää en ole yksin vaivani kanssa...

Tässä minun tarinani: Minulta leikattiin paise vuonna 2000 Malmin sairaalassa. Sitä ennen se oli oireillut jo aika kauan. Ensimmäisinä kertoina paiseen tulehduttua nousi kuume heti n. 40 asteeseen ja oli tosi kipeä. Terkkari sen puristi tyhjäksi, mikä oli äärimmäisen kivuliasta. Muistaakseni sain antibioottikuurin ja muutamassa päivässä kivut olivat ohitse, kunnes taas parin kuukauden päästä uudestaan. Tämä toistui muutamia kertoja ennen leikkausta.
Leikaushaava oli aika iso, mutta se päätettiin kuitenkin ommella harvoilla tikeillä. Seurauksena siitä persevaossani on tajuttoman iso ja ruma arpi (johon kyllä jollain kummalla tavalla olen jopa kiintynyt).

Pari vuotta sitten aloin epäillä paiseen uudistumista, mutta koska oireet olivat pienet (vähäistä vuotoa harvakseltaan) ja vaiva sen verran ärsyttävä, että olen siirtänyt ajatuksen siitä taka-alalle. Nyt kuitenkin on kai pakko kohdata tosi asiat. Uudistunut on! Huomasin, että arpikudoksen alapäässä on reikä, mistä mätää pääsee vuotamaan. Ilmeisesti tunneli on arven alla. Tällä kertaa ei ole ollut minkäänlaisia kipuja ja tosiaan vuoto on aika vähäistä, joten sen kanssa melkein voisi kuvitella elävänsä. Pelottaa vaan, että mitä siellä sisällä oikein tapahtuukaan? Onko siis mahdollista, että "tunnelisto" laajenee koko ajan? Onko kellään täällä kokemusta vastaavan tilanteen kanssa elämisestä? Ajatus uudesta leikkauksesta tuntuu todella ahdistavalta.

Olen vähän laiska lukemaan tota englannin kielistä foorumia, josta varmaan löytyis vastauksia enemmänkin. Tuntuu kivalta, kun on kotimaisiakin kohtalotovereita.

 

[diib4daa]

Updatea omaan tilanteeseen: **tut mitään leikkausta tehty. Haava on auki ja vuotaa, ja vaikka kirjeessä sanottiin "varaa aikuinen huolehtimaan seuraavaksi yöksi jne" ja sain äitimuorini peruuttamaan työt ko. päivältä ja seuraavalta, kirurgisella vain tsekattiin tilanne eikä mitään leikattu. Se Oikea(tm) leikkauspäivä on nyt huhtikuulle.

Ulkomaalaissyntyinen, huonosti suomea puhuva lääkäri (sama joka ensiavussa viilteli) kertoili auliisti leikkauksesta, oli erittäin avulias ja kyseli pariinkin kertaan onko mitään kysyttävää. Täydet pisteet hänelle. Ainoa mikä harmittaa on se, etten älynnyt kysyä mahdollisuutta tähän "uuden tyyppiseen" leikkaukseen enkä ollut printannut mukaan sivustolla julkaistua matskua. Lähdin kirurgiselle siinä luulossa, että nyt leikataan eikä keskustella, enkä älynnyt varautua keskustelutuokioon. Ja varttia ennen leikkausta metodeista puhuminen lienee turhaa... Kieltämättä lääkärin ja hoitsujen kertomat kauhutarinat (plus mitä täältä on lukenut) eivät hirveästi inspiroi, jo pelkkä avohaavan muutaman viikon tai kuukauden mittainen hoitojakso on itselleni käytännössä äärimmäisen hankala, elämäntilanne ei yksinkertaisesti salli sitä.

Harmittaa, etten tiedä edes leikkaavan lääkärin nimeä, niin ei voi soittaa tai lähettää sähköpostilla lisää kysymyksiä. Etenkin tämä "ei avohaavaa vaan 'vierestä' leikkaus" -metodi kuulostaa vallan mainiolta. Yksityislääkäri, joka tuollaisen osaisi hoitaa, olisi kyllä toiveiden kärkilistassa... (Vaikka tuloni ovatkin minimaaliset.)

oireet olivat pienet (vähäistä vuotoa harvakseltaan) ja vaiva sen verran ärsyttävä, että olen siirtänyt ajatuksen siitä taka-alalle. Nyt kuitenkin on kai pakko kohdata tosi asiat. Uudistunut on! Huomasin, että arpikudoksen alapäässä on reikä, mistä mätää pääsee vuotamaan. Ilmeisesti tunneli on arven alla. Tällä kertaa ei ole ollut minkäänlaisia kipuja ja tosiaan vuoto on aika vähäistä, joten sen kanssa melkein voisi kuvitella elävänsä.

Mene HETI lääkäriin. Oikeasti. Itsekin elin vuosien ajan tällaisen "no, vuotaa vain harvoin ja vähän eikä ole lainkaan kipuja" -tilanteen kanssa, kunnes päädyin vuorokaudessa polille elämäni helvetillisimmän kivun seurauksena. Hoida etenkin uusiutuva ongelma heti, älä odota kunnes joudut kirkuen päivystykseen. Oikeasti. Itseäni tällä hetkellä ottaa päähän eniten se, että olisin päässyt paljon helpommalla jos olisin mennyt lekuriin heti ensimmäisten - kivuttomien - oireiden ilmaantuessa.

Onko siis mahdollista, että "tunnelisto" laajenee koko ajan? Onko kellään täällä kokemusta vastaavan tilanteen kanssa elämisestä? Ajatus uudesta leikkauksesta tuntuu todella ahdistavalta.

Ei se ole mahdollista. Se on äärimmäisen todennäköistä. Leikkaus on ainoa tapa korjata ongelma.

 

[jhpro]

Leikattu 5 kertaa vuoden2007 huhtikuun jälkeen

Joo. Hankala on vaiva. mulla se on leikattu 5 kertaa 10kk aikana.
Sama ongelma jatkuu edelleen. Joten tietääkö kukaan spesialistia suomessa
sinus pilonidaliksen hoitoon? Mistä saa infoa tuosta uudesta leikkaus tekniikasta?

 

[TheManWithPC]

Joo. Hankala on vaiva. mulla se on leikattu 5 kertaa 10kk aikana.
Sama ongelma jatkuu edelleen. Joten tietääkö kukaan spesialistia suomessa
sinus pilonidaliksen hoitoon? Mistä saa infoa tuosta uudesta leikkaus tekniikasta?

Oletkos mistä päin? 3 kertaa minulta leikattiin kunnes löysin Pohjois-Suomesta erittäin pätevän tekijän [x0x]

 

[jhpro]

Kaakkois-Suomesta, mutta matkustus valmiutta alkaa jo lyötymään.

 

[pilsa1]

Tervehdys kohtalotoverit,

Minun Sinus Pilonidalikseni leikattiin 13.2.2008 Raision sairaalassa, joka tänä päivänä kuuluu TYKS:iin. Mulla alkoi oireilemaan kesällä 2005, jolloin tulehtui pahasti ja syntyi paise. Silloin se avattiin ja putsattiin. Sen jälkeen ei ole paisetta syntynyt, muttei ole hyväkään ollut. Mulla sattuu olemaan istumatyö ja kun outoja tuntemuksia(vihlontaa, kirvelyä) on ollut, päätin antaa leikata sen. Joku Kysyi Bascomin tekniikalla leikkaavia lääkäreitä, Raision sairaalassa on ainakin kaksi. En nyt nimiä tässä ala kertomaan, mutta kummankin kanssa olen jutellut ja molemmat ovat sitä mieltä, että vanhan tekniikat(tikkaus ja aukijättäminen) ovat 60-luvulta. Mulle tehtiin ns. melkein Bascom-leikkaus, eli avattiin ja neulottiin kiinni, mutta jätettiin alhaalta auki n.1cm verran. Sen tarkoitus oli saada kaikki nesteet ulos ja saada haava paranemaan pohjasta. Sen jälkeen kävin joka päivä laitattamassa Sorbactia siitä pienestä aukosta haavan pohjaan saakka. Mulle tehtiin tämä, koska sp oli niin pieni. Molemmat lääkärit sanoivat, että n.15 prosentin mahdollisuudella uusii ja jos uusii leikataan Bascomilla ja toipuminen vie n. 2 viikkoa. Molemmat lääkärin ovat nuoria, n.30-35 v, mutta älyttömän mukavia, kysyit mitä vain saat aina vastauksen. Toinen lääkäri sanoi muuten, että kaikki hänen leikkaamat sp:t ovat parantuneet, muutaman on kuulemma joutunut leikkaamaan pariin kertaan. Älkää Ihmiset helvetissä menkö tavalliseen leikkaukseen!! Lääkäri sanoi vielä, että jos tikataan uusimisprosentti on n.50%. En mä sitä sano, etteikö mun leikkaushoito olisi ollut vaikeaa, mutta tuntuu vain siltä että pääsen tästä kerralla ja jos uusii tehdään pieni Bascomin uusintaleikkaus.
Huom. En mä tiedä mitään tästä sairaudesta ja moni täällä on varmasti joutunut kestämään paljon pahempaa kuin mä, mutta nämä olivat kaikki lääkärin kertomaa ja mä luotan ainakin näihin kahteen.

Tsemppiä kaikille!!!

 

[urandom]

Kävin parilla yksityisellä täällä ja kukaa ei halua leikata tuolla bascomilla. Vaivautuneita tuntuvat olevan kun lyö noita täältä printattuja ohjeita pyötään.

Eräs näistä tosin sai minut sähköpostilähetteellä jorvin plastiikakirurgiaan ja nyt olisi toukokuussa tulossa v-y plastialla suoraan ensimmäinen leikkaus. Eipä näyttänyt sekään kyllä kovin hyvältä vaihtoehdolta.

En ymmärrä miten täältä pääkaupunkiseudulta ei löydy lääkäriä joka tuon bascomin tai edes karikadyksen opertaation taitaisi. Nuo bascomilla leikkaavat näyttäisivät kanssa olevan julkisella puolella joten se ei hirvesti lohduta

 

[jhpro]

Kävin parilla yksityisellä täällä ja kukaa ei halua leikata tuolla bascomilla. Vaivautuneita tuntuvat olevan kun lyö noita täältä printattuja ohjeita pyötään.

Eräs näistä tosin sai minut sähköpostilähetteellä jorvin plastiikakirurgiaan ja nyt olisi toukokuussa tulossa v-y plastialla suoraan ensimmäinen leikkaus. Eipä näyttänyt sekään kyllä kovin hyvältä vaihtoehdolta.

En ymmärrä miten täältä pääkaupunkiseudulta ei löydy lääkäriä joka tuon bascomin tai edes karikadyksen opertaation taitaisi. Nuo bascomilla leikkaavat näyttäisivät kanssa olevan julkisella puolella joten se ei hirvesti lohduta

Kuulostaa jo huonolta jos tarvitsee itse mennä täältä tulostetuilla lapuilla ehdottelemaan leikkausta. Tämä taitaa olla yksi niistä vaivoista joka ei taida oikein olla kirurgien suosiossa, ja näin ollen specialistejakaan ei synny. Tässä olisi ainakin yhdelle kirurgille bisneksen paikka, sillä itse ainakin olisin valmis vähän maksamaankin specialistin palveluksista. Oman sinuksen osalta taidan kieltäytyä mahdollisista uusista leikkauksista, ellei sitten kirurgi ehdota jo jotain uutta( Leikattu 5 kertaa avohaava periaatteella).

 

[Katariina]

Hei!
Upeaa huomata että on muitakin kohtalotovereita! Taidan olla kylläkin harvinaisuus koska käsitin että tämä vaiva on yleisempää miehillä kuin naisilla, mutta kai tänne sekaan mahtuu.

Itselläni puhkaistiin paise viime kaksi vuotta sitten, josta jäi kamalat traumat koska puudutus ei toiminut/auttanut, ja se kipu oli aivan kamala! Puhkaisun jälkeen antibioottikuuri, Fusidin ja kipulääkkeet, suihkuttelu. Luulin että asia oli sillä oli ohi mutta väärässä olin.

Viime syksynä koulun penkillä takapuoli oli kipeä ja kipu siitä säteili selkään. Koulun lääkärin kautta lähete kirurgiselle, sieltä lähete leikkaukseen (Etelä-Karjalassa aika ripeä toiminta). Leikkaus päiväkirurgisessa, löytyi kolme fistelikanavaa jotka leikattiin pois, haava sijoittui pakaravaon yläpäästä alaspäin.Haava tikattiin kiinni, ja kaiken sen kukkuraksi ommeltiin takalistooni kiinni sideharsorulla, jonka piti painaa haavaa ettei uusia onkaloita muodostuisi. Toipuminen oli ok, ainoa mikä oli aivan kamala kokemus siltä ajalta, oli ummetus joka varmaankin tuli särkylääkkeistä (burana ja panacod).

Nyt keväällä huomasin että arpikohdasta vuoti keltaista eritettä ja selkä oli taas kipeä. Ja ei kun takaisin lääkärin puheille. Ja taas lähete leikkaukseen. Nyt sitten leikattiin taas 4.3., ristiluun päältä löytyi iso mätäpaise, poistivat sen ja kudosta ympäriltä, että "varmasti ei jää onkaloita". Mukava 10 cm pituinen leikkaushaava, joka tikattiin kiinni. Sairaalaan jäin yöksi kipujen takia. Sairaslomaa sain 6 vk. Viime to:na sitten otettiin tikit pois ja kaikki näytti olevan ok terveysaseman sairaanhoitajan mukaan (mitään kontrolleja siis ei minulle annettu itse omatoimisesti olen hoitanut kyselyt). Pari päivää sitten alkoi tulemaan todella haisevaa punakeltaista eritettä haavasta ja kivut lisääntyneet. Kävin päivystyksessä, olisi kandi-lääkäri halunnut heti hieman avata haavaa, menin niin paniikkiin/ahdistuin etten suostunut. Pyysin antibiootin ja aion ottaa yhteyttä pyhien jälkeen omalääkäriin.

Pelkään että haava avataan ja aletaan hoitaa avohaavana, se jostain syystä ahdistaa kauheasti. Mitä kokemuksia avohaavan hoidosta? Sattuuko se? Tuntuuko ilkeältä?

Alkaa olemaan aika tuskaiset oltavat, eikö tämä helvetti ikinä lopu?!

 

[jhpro]

Pelkään että haava avataan ja aletaan hoitaa avohaavana, se jostain syystä ahdistaa kauheasti. Mitä kokemuksia avohaavan hoidosta? Sattuuko se? Tuntuuko ilkeältä?

Alkaa olemaan aika tuskaiset oltavat, eikö tämä helvetti ikinä lopu?!

Onhan siinä avohaavassa oma hoitorumba. Luulen kuitenkin että paremmat mahdollisuudet parantua on avohaavalla kuin kiinni tikkaamalla. Ei itselläni haava ollut ainakaan kuin vähän kipeä ensimmäisen viikon. Silloinkin pärjäsi 600:lla buranalla. Lopun ajan haava oli lähes tunnoton, paitsi istuttaessa oli hivenen arka. Siteiden vaihto alkaa kyllä tympimään tuon avohaavan kanssa. Se oli minusta ainut negatiivinen puoli kiinni tikkaamiseen verrattuna.

Niin ja vielä, Suosittelen että hoidat vaivan kerralla pois, ettei tulisi tälläistä lähes vuoden leikkauskierrettä.

Paranemisia!

 

[Katariina]

Niin ja vielä, Suosittelen että hoidat vaivan kerralla pois, ettei tulisi tälläistä lähes vuoden leikkauskierrettä.

Paranemisia![/quote]

Kiitoksia sanoista ja vinkeistä

Juu todellakin aikomus on hoitaa asia pois, eilen vaan jokin naksahti siellä päivystyksessä ja pelästyin. Minulla lähihoitaja-tausta ja joitakin haavoja hoitanut, mutta kun se osuu omalle kohdalle asiaa on vaikeampi käsitellä. Ja etenkin kun en oikein itse pysty haavaa/siteitä hoitamaan tai laittamaan niin ehkä sekin hermostuttaa kun ei voi itse olla kontrolloimassa.

Hieman kyllä jännittää kun näitä teidän juttuja on lueskellut että näinköhän tämä vaiva tulee vielä jatkumaan kauan.. Miulla vielä niin huonot geenit että äidillä ollut sama vaiva,samassa kohtaa. Samoin myös sedälläni, ja samassa kohtaa! Huonot kortit on siis miulle jaettu

 

[Katariina]

Hmmm, kävin sitten tänään sairaalassa. Kahden lääkärin voimin tutkivat ja olivat sitä mieltä ettei kannata haavaa avata. Käskivät lopettamaan antibiootin ja katselemaan vointia pari päivää, jos kuume nousee niin takaisin sairaalaan. Lääkärien mukaan haava ei ole vielä kunnolla parantunut ja siksi erittää. Mitään paisetta eivät palpoiden huomanneet.Tuli vähän epävarma olo, mutta en sitten kyseenalaistanut heitä ja lähdin kotiin. Istumista käskivät välttämään mutta muuta ohjetta ei tullut.

Mitä mieltä olette mokomasta? Itse olen tietty helpottunut kun eivät avanneet haavaa.

 

[jhpro]

Hmmm, kävin sitten tänään sairaalassa. Kahden lääkärin voimin tutkivat ja olivat sitä mieltä ettei kannata haavaa avata. Käskivät lopettamaan antibiootin ja katselemaan vointia pari päivää, jos kuume nousee niin takaisin sairaalaan. Lääkärien mukaan haava ei ole vielä kunnolla parantunut ja siksi erittää. Mitään paisetta eivät palpoiden huomanneet.Tuli vähän epävarma olo, mutta en sitten kyseenalaistanut heitä ja lähdin kotiin. Istumista käskivät välttämään mutta muuta ohjetta ei tullut.

Mitä mieltä olette mokomasta? Itse olen tietty helpottunut kun eivät avanneet haavaa.

Jaa. Ei kai sitä sitten auta muuta kuin lääkäreitä uskoa.

Itse olen sitä mieltä että ei sais paljon muuta eritellä kuin verta.( En tosin ole lääkäri enkä hoitaja, mutta pelannut olen tämän riesan kanssa jo lähes vuoden ja ei ole vieläkään kunnossa.) Lääkärit kyllä ovat vakuutellut että kyllä nämä aina tulee kuntoon jossain vaiheessa.

Voi kuin sais näin toimivan pyllyn [oyo]

 

[Katariina]

Jaa. Ei kai sitä sitten auta muuta kuin lääkäreitä uskoa.

Itse olen sitä mieltä että ei sais paljon muuta eritellä kuin verta.


Sairaanhoitajakaveri epäili että jos sieltä tulisi jotain kudosnestettä, mutta ei tässä oikein enää tiedä että mitä uskoa . Täytyy kai kärsivällisesti nyt sitten katsoa ja alkaa taas soittelemaan jos jatkuu. Viime kerralla oli kanssa vuotoa, ja vetkuttelin sen kanssa sitten niin kauan että sen seurauksena oli sit tämä toinen leikkaus.

Juu olis kyllä kiva tuommoinen toimiva takamus! On romantiikka aika kaukana kun mies joutuu kattelemaan/hoitamaan toisen takamusta joka aika hurjan näköinen, niin kuin ois jossaa horror-elokuvissa tikit laitettu

 

[himahoitsu]

leikkaus tehty

Meillä on miehelle leikkaus tehty viime viikolla ja pitää katsoa, miten se toipuminen lähtee käymään. Urandomille tiedoksi, että Kirurgisen lääkäri oli tietoinen Bascomista, ja oli niitä ilmeisesti potilaile myös tehnytkin. Itse en ollut paikalla, mutta jostain syystä oli halunnut tehdä miehelleni perinteisen, tikatun leikkauksen tällä kertaa ja perustellut sen olleen tässä tapauksessa hänen mielestään parempi vaihtoehto. Mies oli kysynyt, saako bascomin, jos vielä uusii, ja oli luvannut, että ens kerralla bascomilla, jos potilas itse niin vaatii...
Vielä ei näytä olevan mitään vuotoja tai tulehduksen merkkejä, ja sormet ristissä tässä odotetaan, josko tällä kerralla tulisi kuntoon. Ainakin on tehty kaikki mahdollinen, eli aikaisemmin mainittu "hysteerinen" puhdistaminen, ilmakylvyt, karvojen poisto ja proteiinipitoinen ruoka, eli niistä asioista ei toivottavasti jää ainakaan kiinni. Palaan asiaan toipumisen edetessä. Tsemppiä kaikille vaivasta kärsiville!

 

[Katariina]

hohhoijaa taas

Jahas, sain tänään potilaskertomuksen viime käynniltä sairaalasta ja sen mukaan mahdollisesti haavassa seroma (verenpurkauman jälkitilana kudokseen syntynyt heraisen nesteen täyttämä ontelo). Paperin mukaan jos tilanne ei rauhoitu niin takaisin sairaalaan dreenattavaksi. Noh, minulle asti tämä tieto ei tullut! Ainoa ohjeistus oli että pitää tarkkailla että jos kuume nousee niin takaisin sairaalaan. Hyvin taas toimii tämä kommunikaatio potilaalle.

Onneksi itse omatoimisesti varasin itselleni lääkäriajan, joten jos huomenna asiat selkenisi sitten kunnolla, pientä epävarmuutta on kyllä nyt ilmassa. Ja jos siellä on seroma, tarkoittaako se nyt taas sitä että siellä on muodostumassa kohta uusi onkalo? Tuntuu taas pikkuhiljaa tältä --> [:^].